Joulua!

Koirat saivat puruluiden ja vinkuvien pehmolelujen lisäksi joululahjaksi aktivointilelun  (Poker Boxin). Miten erilaisia keinoja koirat käyttivätkään ongelman ratkaisemiseen! Piilotin purkkeihin kinkkua. Eilen illalla Ronja vain istui ja tuijotti minua silmiin. Hän ei saanut herkkuja. Aiko ryhtyi heti toimeen. Käpälät huitoivat ja muutamassa minuutissa hän oli saanut rasioista makupalansa.

Tänään Ronja  luopui silmiin tuijottamistaktiikasta. Ronja käytti tassujaan, mutta kolme laatikkoa neljästä hän avasi kuonollaan. Hän otti narun hampaisiinsa ja veti  tai nosti kannen pois.

Tämä lelu lähtee pian kiertoon :)

Viikonlopun riennot: sienestystä ja flyballia

Reilu viikko sitten pellolta puitiin pellava. Olen päässyt koirien kanssa vasta kahdesti peltolenkille, viime viikon lauantaina ja eilen. Ronja nauttii juoksemisesta. Aiko pysyy lähellä, mitä nyt välillä jää nuuskuttelemaan. Sitten Aiko juoksee minut kiinni ja tulee sivulle seuraamaan saadakseen makupalan. Hassu poika!

 Aiko pääsi sekä eilen että tänään sienimetsään. Aikon harrastuksena on kiville kiipeily.

Ronjan kanssa kävin eilen tutustumassa flyballiin. Ensin harjoiteltiin esteradan juoksu takaisin päin ohjaajan luo. Seuravassa harjoituksessa koiran piti juosta rataa pitkin hakemaan pallo ja juosta takaisin ohjaajan luo samaa tietä. Tässä katsottiin myös, miten koira kääntyy hakiessaan pallon. Ronja kääntyy oikeaan. Flyball-laitetta ei vielä käytetty.

Tänä aamuna oli syksyn ensimmäiset tokotreenit hallissa. Ronjan kanssa tein ruutua, zetaa (maahan, istu, seiso) ja ohjattua noutoa sekä paikallaolot. Ronja ennakoi seuraamista, kun palaan sivulle. Sain vinkiksi kävellä välillä koiran vasemmalta puolelta ottamatta koiraa mukaan seuraamaan. Ohjatussa noudossa yritin saada Ronjan pysähtymään, kun se menee keskikapulalle, ja sitten menemään hakemaan sen kapulan, mikä piti hakea.

Aikon kanssa harjoittelin myös pienen hetken: hypyn takana seisomassa pysymistä, kun menen viereen, luoksetuloa ja ruudussa seisomaan jäämistä. Aiko teki luoksetulon hallissa, yes! Ruutuun laitoin kosketusalustan. Kun Aiko juoksi ruutuun ja pysähtyi kosketusalustalle, huusin "seiso", naksu ja palkka.
Lopuksi tehtiin paikallaolo Iriksen (musta labbis) kanssa.

Iris on sama koira, jonka luokse Aiko juoksi kesällä, kun sen piti tulla minun luokseni. Hain Aikon pois. Siitä A-poika otti nokkiinsa eikä tullut millään käskyllä minun luokseni sillä kentällä.

Iltapäivällä käytiin taas metsässä ja molemmat koirat pääsivät mukaan. Saatiin tunnissa puoli korillista suppilovahveroita.

Mitä? Aiko on innostunut agilitysta?

Vein Aikon ja Katin agilitytreeneihin ja kävin treenaamassa sillä aikaa Ronjan kanssa tokoa. Tein vain ruutuun lähetyksen, luoksetulon pysäytyksineen, ohjatun noudon sekä vähän seuraamista.Olin tyytyväinen. Ronja meni hyvin ruutuun, vaikka ei ollut nähnyt ruudun rakentamista, haki vasemman kapulan niin kuin pitikin. Luoksetulon stopeissa oli parantamisen varaa, joten tein luoksetulon vielä lopuksi uudelleen takapalkalla.

Kun tulin hallille, Kati oli ihmeissään. Aiko oli karannut lähdöstä, juossut ensimmäisellä harjoituskerralla koko radan ja komentanut nurkassa, että hän haluaisi uudelleen radalle. Mikä sille Aikolle on tullut? Katin mielestä Aiko on seonnut.

Jälkiä

Eilen käytiin vetämässä verijälki Aikolle. Tänä aamuna Aiko sai ajaa sen. Aikosta huomasi hyvin, milloin hän pysyi jäljellä. Aiko eteni kuin Singer kuono lähellä maata. Ryteikössä jälki katosi. Aiko haahuili ja katsoi sitten minua pyytäen apua. Katsoin ohi, koska Aikon pitää oppia ratkaisemaan asia itse. Metsätien ylityksessä jälki katosi taas, mutta siinä autoin uudelleen jäljelle. Jäljen loppuosa oli harvaa metsää. Aiko haistoi jo kaukaa hirven jalan ja meni sinne ilmavainulla.

Jäljen pituus oli 340 m ja aikaa kului 12 minuuttia. Aiko omi hirven jalan niin, että minua vähän arvelutti mennä ottamaan jalka pois. Aiko aamuruoka oli myös kaadolla. Siirsin ruoan sivuun ja Aikon syödessä Jaska korjasi sorkan kassiin.

Ronjalle tehtiin 480 metriä pitkä jälki tänä aamuna ja hän sai jäljestää sen vajaan tunnin vanhana. Se oli niin helppo Ronjan mielestä. Kulmat menivät tarkasti. Keppien sijaan olin laittanut yrttipurkeissa lihapullan paloja, mutta ne eivät kiinnostaneet niin paljoa kuin jälki. Ronja ei laittanut kuonoaan maahaan, juoksi vaan niin paljon kuin annoin jälkiliinaa.

Ronjalle pitäisi tehdä paljon pitempi ja vanhempi jälki seuraavalla kerralla. Hirvenmetsästys alkaa pian, joten en tiedä, uskaltaako metsään mennä. Hirvikärpäset ovat myös syksyn riesa, mutta tällä kertaa löysin vain yhden  kärpäsen eilen.

Syksyn treenikausi alkoi

Agilitytreenit ovat olleet jo kuukauden ajan hallissa, mutta tokoa olen harjoitellut vielä ulkona. Katilla ja Ronjalla on agilitytreenit maanantaisin. Heillä on joka toisella kerralla kouluttaja, joka toisella kerralla on omatoimitreenit. Kati ja Aiko harjoittelevat torstaisin.

Tokoryhmille on varattu kaksi aikaa hallissa. Jättäydyin pois ryhmistä koirieni kanssa, koska ryhmiin oli niin paljon muita tulijoita. Kouluttajille on varattu treeniaikaa lauantai- tai sunnuntaiaamuisin. Saa nähdä, kuinka usein pääsen sinne ja pystynkö tekemään jotakin myös Aikon kanssa. Kunpa saisin tokoiltua edes kerran viikossa, jotta kaikkea ei tarvitsisi aloittaa alusta ensi keväänä.

Aikolla olisi paikka rally-tokoa harrastavassa ryhmässä. Porukalle on saatu treenipaikaksi konehalli Porvoon lähistöltä. Aiko ei ole vaan innostunut rally-tokosta. Viimeksi kun mentiin harjoituksiin, Aiko päätti jäädä autoon nähtyään kyltit. Sain koiran autosta, mutta se ryökäle ei halunnut tehdä mitään.

Olin sitä mieltä, että Aikosta tulee oikein mukava Jaskan kaveri mökille. Aiko kahlailee järvessä, kun Jaska siivoaa verkkoja. Kun Jaska istuskelee mökin kuistilla, Aiko makoilee kuistin lattialla ja kuuntelee saaren ääniä.

No, ehkä Aikosta on muuhunkin. Hän on edelleen innokas tokokoira. Häntä heiluu, kun Aiko seuraa. Kun harjoittelin ruutua urheilukentällä, joitakin pikkutyttöjä oli potkimassa jalkapalloa ruudun takana. Se ei haitannut Aiko-poikaa. Aiko juoksi iloisesti ruutuun, vaikka samassa tilanteessa Ronja ei olisi kyennyt juoksemaan sinne.

Aiko ei ota pikkujutuista häiriötä. Agilityn seuramestaruuskisassa Aiko oli mukana, vaikkei osallistunut edes mölliluokkaan. Tein seuraamista pienen pätkän, kun koiria oli ympärillä. Meidän edestä käveli kaksi shelttinarttu, joita Aiko vilkaisi, mutta jatkoi seuraamista.

Eilen molemmat koirat olivat hierojalla. Aiko antoi hieroa hienosti. Tytti pääsi hieromaan selän syviä lihaksia. Ronja hyppäsi ensimmäistä kertaa hierontapöydälle eikä murahtanut kuin kerran Tytille. Ronjan selkälihkakset olivat paremmassa kunnossa kuin elokuussa, kun me ei olla enää käyty mökillä ja Ronja ei ole päässyt uimaan.

Käytin koirat vaa'alla. Aiko painoi 16,7 kg, Ronja 22,4 kg. Ronja on lihonut puoli kiloa, Aikon paino on pysynyt samana kuin se oli kesällä. Vaihdoin Aikon ruoan barfista kuivamuonaan hampaiden takia. Aiko ei saa syödä oikeita luita ja nahkaluut eivät kelpaa. Ronja on lihonut varmaankin siksi, että hän on ruvennut varastamaan ruokaa. Aina kun tulee tilaisuus, ruisleipä pöydältä, pannukakku pelliltä jne. katoaa.

EVL on korkattu

Huomasin reilu viikko sitten, että Hangossa pidettävässä tokokisassa olisi tilaa kaikissa luokissa. Olemme harjoitelleet koko kesän EVL:n liikkeitä, mutta minä olen ollut kahden vaiheilla, yrittäisinkö saada TK3:n  vai menisinkö jo yrittämään erikoisvoittajaluokkaan. Päätin, että käyn kokeilemassa onnistummeko kokeesssa, kun harjoituksissa menee jo melko hyvin.

Koe oli lauantaina, joten menimme mökille Lohjalle perjantai-iltana. Jaska ja Aiko lähtivät myös Hankoon. He eivät voineet olla kehän reunalla, sillä Ronja saattaisi karata niiden luo tai ainakin ottaa häiriötä. Niinpä Aiko sai kahden tunnin kävelylenkin aurinkoisessa Hangossa.

Tuomarina oli Ralf Björklund. Kokeessa oli kuusi EVL-luokan koirakkoa ja minä kilpailin Ronjan kanssa ensimmäisenä. En ehtinyt näyttää Ronjalle ruudun paikkaa, koska voittajaluokkaa ei ollut ollenkaan ja ennen EVL-luokkaa oli alokasluokka.

Paikalla istuminen: 8
- Ronja oli liikutellut etutassujaan

Paikalla makaaminen: 8
- Ronja oli siirtänyt lonkkaa ja tullut samalla vähän eteenpäin

I-osan liikkeet

Metallinouto: 7,5
- Ronja inhoaa metallikapulaa, mutta toi sen kuitenkin

Kaukokäskyt: 7
- jouduin antamaan yhden kaksoiskäskyn maasta seisomaan, koska Ronja jäi kuuntelemaan kehän reunalla autossa rähisseitä koiria

Ruutu: 0
- Ronja meni normaalia huonommin merkille ja etsi katsellaan ruuutua. Ronja löysi ruudun, mutta jouduin antamaan liikaa käskyjä

Seuraaminen: 6
- EVL:n seuraaminen on mukavampi kuin alempien luokkien seuraaminen, koska siinä on enemmän erilaisia seuraamispätkiä.Jouduin miettimään, miten otetaan 3 askelta vasempaan, yleensä se on vain 2 askelta. Normaalikäynnissä seuraaminen oli huonoa.


II-luokan liikkeet

Menin liian aikaisin odotettamaan kehään menoa, joten Ronjan vire laski. Se oli minun moka. En ymmärtänyt, miten kauan kehän rakentaminen kesti.

Luoksetulo: 5
- Ronja pysähtyi hyvin seisomaan ja meni hienosti maahan. Ronja tuli maasta sivulle vasta toisella käskyllä, koska otti häiriötä minun lähelläni seisoneesta liikkeenohjaajasta

Z: seiso, maahan, istu: 0
- olen aina ihmetellyt, mikä siinä liikkeessä on niin vaikeaa. Ennen kehäänmenoa tehtiin kaikki jäävät  liikkeet ja kaikki meni oikein. Vaan ei mennyt kehässä...

Ohjattu nouto: 0
- harjoituksissa Ronja on tehnyt upeita noutoja eikä ole enää viimeaikoina mennyt keskikapulalle.
- merkillemeno oli hyvä, mutta meni sitten hakemaan keskikapulan...

Tunnistusnouto: 9½
- hyvin suoritettu. En tiedä, mistä puolikas piste lähti.

Ei tullut tulosta, mutta hyvä harjoitus se oli. Ronjan kanssa pitää treenata kisaamista ennen kuin voidaan onnistua.Harmi, että talvella on vähän kokeita. PORSKin hallissakin on vain ALO-, AVO- ja VOI-luokan kokeita.

On käyty agilitykisoissa

Tiistaina oli seuran agilityn mestaruuskisa. Kati ja Ronja osallistuivat kisaan, mutta se ei mennyt putkeen. Ronja kieltäytyi menemästä putkeen.

Lauantaina oli Itä-Helsingin Agilityharrastajien kisat. Olin jo kyllästynyt ailitykisoihin, koska viikko sitten Kati ja Ronja kisasivat Purinalla kaksi rataa, joista molemmista tuli hylätty.

Tuloksia odotellaan

Kivikossa pidettyyn kisaan oli ilmoittautunut vähän kilpailijoita. Agilityradalle oli  ilmoittautunut kahdeksan koirakkoa ja hyppyradalle vain kolme. Kati ja Ronja tekivät ainoana koirakkona nollaradan agilityradalla. Hyppyradalle he eivät enää päässeet, sillä he saivat SERTin ja siirtyivät kolmosiin.

Se oli nollarata ja voitto kisassa

Ronjalle kisamenestystä

Lauantaina Kati ja Ronja kävivät juoksemassa PORSKin agilitykisoissa kolme rataa. Ensimmäiseltä radalta tuli 3. sija ja LUVA, toiselta radalta hyl. ja kolmannelta radalta (hyppyrata) 6. sija tuloksella 6. Ronja lopetti kepit kesken, joten keppien uusiminen vei aikaa. Muuten hyppyrata meni hienosti.

Eilen olin Ronjan kanssa tottelevaisuuskokeessa Vantaalla. Tuomarina oli Riikka Pulliainen. Voitettiin voittajaluokka 2-tuloksella (252,5 p.)

Paikallaolo 10
- reunapaikalla oli hyvä olla maassa, vaikka viereinen  koira oli noussut välillä istumaan ja keskimmäinen vinkui ja lähti etsimään ohjaajaansa

Liikkestä istuminen 9½
- Ronja oli seisahtanut ennen istumista

Seuraaminen 7
- hyvää oli suorat perusasennot ja askelsiirtymät
- muuten hirveää laamailua 27 asteen helteessä

Luoksetulo 0
- Ronja rontti juoksi suoraan luokseni; en ymmärrä...

Ruutu 7
- Ronja juoksi oikeaan paikkaan ruudussa = ruudun takaosaan
- tuli seuraamaan nätisti, mutta oli noussut seisomaan jo liikkeenohjaajan käskystä, harmi!

Hyppynouto 10
- hyvä Ronja, kerrankin osasi ottaa suoran perusasennon sivulla

Metallinouto 9
- toi itkemättä, mutta ripeä se ei ollut

Tunnustusnouto 10
- varmaa työskentelyä tuomarin mielestä
- ei edes pureskellut kapulaa

Kauko-ohjaus 10
- hienot kaukot tuomarin mielestä, mutta kyllä niitä on harjoiteltukin!

Kokonaisvaikutus 10
- tuomari taisi sääliä mustaa koiraa helteessä

Harmi, että Ronja nousi ruudussa ennen aikojaan. Ykköstulos oli niin lähellä!

Onneksi Ronja osaa rauhoittua. Tokossakin oltiin luokan viimeinen koira. Ronja vain makasi välillä silmät ummessa, kun odotimme vuoroamme.

Se oli kiva kisa. Sain treenimotivaatioa ja sitähän minä kaipasinkin.

Illalla Aiko kävi tekemässä kolme rataa rallytokoa kanssani. Aiko ei nuuskutellut juuri ollenkaan ja oli tosi reipas.

Aiko huilaa varjossa, koska on helle

Rankan päivän jälkeen voi lepäillä

Näin karviaiset katoavat pensaasta

Lomailua

Keväällä suunnittelin tekeväni vaikka mitä pitkän kesän aikana. Kesä, siis ainakin kesäloma, on kohta takana ja koirien kanssa ei ole tehty mitään erikoista. Voisin laittaa tänne viimekesäisiä kuvia koirista uimassa Kotojärvessä ja Lohjanjärvessä, mutta tämänkesäisiä ne ovat :)

Ronja ui juhannuksen aikaan mökillä niin paljon, että hierojan mukaan Ronjan selkälihakset olivat jumissa. Aiko ui, jos vesi on hyvin lämmintä tai jos sille heitetään lelua tai riistapukkia. Mieluiten Aiko kahlailee rantavedessä.

Mitä muuta on tehty kuin uitu? Kati ja Ronja kävivät kahdesti Purinalla agilitykisoissa ja onnistuivat saamaan ensimmäisen LUVAn kakkosista. Viime viikonloppuna he kisasivat 28 asteen helteessä Tuusulassa. Ronja jaksoi juosta uskomattoman hyvin.

Tiistaisin on ollut agilitytreenit, torstaisin tokotreenit ja sunnuntai-iltaisin olen käynyt Aikon kanssa rally tokossa. Olen treenannut tokoa laiskasti, vain kerran tai kaksi viikossa. Aikon kanssa projektina on tunnistusnouto ja Ronjan kanssa ohjattu nouto. Rallytokoa varten olen opettanut Aikoa tulemaan sivulta eteen ja edestä suoraan vasemmalle sivulle tai oikealta puolelta takaa kiertäen vasemmalle sivulle.

Olen iloinnut siitä, että Aiko on nukkunut toukokuusta lähtien läpi yön herättämättä minua. Viime talvena Aiko pyysi usein yöllä ulos. Ehkä kipeät hampaat herättivät tai Aiko joi normaalia enemmän, koska oli kipeä. Nyt Aiko-poika nukkuu hyvin yhdeksään asti eikä sillä ole kiire minnekään.

Olemme olleet kolme kertaa mökillä useamman päivän ajan ja koirista ei ole löytynyt yhtään kiinnittynyttä punkkia. Aikon turkista olen napannut muutaman juoksevan elukan pois. Minulta löytyi selästä punkki. Onneksi Kiia huomasi sen saunassa ja se saatiin pois, kun se oli vielä ihan pieni. Sain sen varmaankin, kun olin poimimassa vadelmia.

Tokotorstai

Ennen oman koulutusryhmäni vuoroa on vapaaharjoitusvuoro. Kerrankin minulla oli  treeniseuraa. Tehtiin vuorotellen pari liikettä ja toimittiin toisillemme liikkeenohjaajina. Tein ensin Ronjan kanssa luoksetulon, jossa seisominen meni pitkäksi. Olin kuitenkin ilahtunut ruudusta, jonne Ronja meni hyvin merkiltä. Ohjatussa noudossa ensimmäinen kerta meni hienosti ilman keskikapulalle karkaamista. Hyppynouto metallikapulan kanssa oli Ronjan noudoksi erinomainen ja zetaankin olin tyytyväinen.

Mutta sitten Aiko-poika! Tein ennen muiden koirien tuloa luoksetulon, joka meni ihan hyvin, ja jäävistä liikkeistä seisomisen ja maahanmenon. Hypyssä seisomassa pysyminen oli taas unohtunut.

Mutta sitten alkoi mennä pieleen. Otin Aikon mukaan paikallaoloon, koska koiria oli tänään vain muutama. Aluksi Aiko oli hyvin paikalla ja katsoi vain minua. Sitten A. alkoi nuuskia ilmaa ja lähti haistelemaan vieressä ollutta bordercollienarttua. Vein A:n takaisin paikalleen ja onneksi narttu ei ottanut Aikon karkaamisesta paineita.

Tehtiin kisamaisia harjoituksia ryhmän kanssa. Kun aikaa jäi, treenasin lopuksi Aikon kanssa uudelleen. Seuraamisessa kontakti ei pysynyt, joten tein pelkkää kontaktitreeniä sivulla. Sain seuraamisen onnistumaan, kun palkkasin lelulla. Kaukokäskyt onnistuivat ihan hyvin. Lopuksi piti tehdä luoksetulo. Aiko jäi odottamaan hyvin, mutta sitten se ryökäle karkasi takaa kävelleen labbisnartun luo.

Viime talvena kanssani treenanneet ihmettelivät, mihin Aikon aivot hävinneet. Se osaa enää pienen osan siitä, mitä se osasi viime talvena hallissa. Luulen, että naapurin juoksuisella nartulla on jotain tekemistä tämän asian kanssa. Koikkeripoika on vinkunut takapihalle aidan viereen päivystämään. Ihanat nartut ovat sekoittaneet nuoren pojan pään. Mutta siitä huolimatta paikallaoloon tulee tiukkoja treenejä ja luoksetulossa otetaan pitkä hihna käyttöön, kun kentällä on häiriötä.

Alkukesän treenijuttuja

Kennelliiton luonnetoimikunnalta tuli vihdoinkin päätös Aikon puremisasiasta: "Toimikunta
päätti, että ilmoituksen perusteella koiralle tehdään Kennelliiton sisäinen merkintä vihaisesta käyttäytymisestä.". Viimeistään kolmannesta merkinnästä tulee kilpailukielto.

Aiko on jatkanut agilitya, tokoa ja rallytokoa. Sain siirrettyä Aikon ja Katin tiistain ryhmään, joten minä pääsen Aikon kanssa sunnuntai-iltaisin rallytokoon. Viime sunnuntaina oli ensimmäinen kerta. Harjoiteltiin muutamia avoimen luokan kylttejä, mutta radalla oli vain alokasluokan kylttejä. Sivulta eteen siirtyminen on vaikeaa. Liike jää helposti vajaaksi: Aiko ei tule suoraan eteeni.

Tiistaina oli ensin Ronjan ohjatut agilitytreenit, sitten Aikon. Kati miettii Aikon jättämistä agilitysta tauolle. Koira viitsii juosta vain vähän aikaa ja sitten alkaa hidastelu ja nuuskuttelu. Viime tiistaina jätkä karkasi rähisemään nuorelle rhodesiankoiraurokselle. Onneksi se ei vastannut mitään ja minä pääsin nappamaan Aikon pois.

Ronjan kanssa olen treenannut tokoa vähän, koska töissä on ollut kiireistä ja minulla on kaksi tokoryhmää ohjattavana. Työn alla ovat ohjattu nouto, evl:n ruutu ja kaukokäskyistä seiso-maahan.

Edelleen Ronja yrittää mennä keskikapulalle, mutta olen saanut jo kahdelta kokeenelta kouluttajalta neuvoja asian korjaamiseen. Uutena ongelmana on myös, että Ronja ei kykene hakemaan kapulaa, jos ruutu on samalla puolella näkyvissä. Ruutu kiehtoo, mutta olen kieltänyt juoksemasta sinne, koska tehtävänä on kapulan nouto.

Ruudussa yritän saada Ronjan menemään ruudun takareunaan. Ronja etenee seiso-maahan siirtymisessä. Palasin harjoittelemaan seisomasta maahan menemistä läheltä hissinä; siis niin etteivät etu- eikä takatassut siirry.

Aikon kanssa harjoitellaan käsikosketusta lähes joka päivä. Tokossa työn alla on tunnistusnouto. Aiko osaa käyttää nenäänsä, kun piilotan yhden  kapulan heinikkoon tai halkokasaan. Pystyin jo laittamaan läjän kapuloita, ja silti Aiko etsi oman. Sitten mokasin. Harjoittelin ensin Aikon kanssa ja sitten heitin Ronjalle kapulan tunnarikasaan. Ronja toi oman kapulan. Aiko näki jutun. Kun tein Aikolle jälleen tunnarin piilottamisen, Aiko kävi hakemassa kasasta yhden kapulan. Niinhän Ronjakin oli tehnyt. Mallioppiminen ei ole hyvä tapa opetella tunnistusnoutoa!

Tänä aamuna sain itsestäni niin paljon irti, että kävin tekemässä Ronjalle jäljen. Se oli kevään ensimmäinen jälki.  Harmittaa, että olen ollut aikaansaamaton. Jälkeä pitäisi tehdä useammin, koska Ronja pitää jäljestämisestä. Tein  myös Aikolle lyhyen jäljen, jonne laitoin joka toiselle askeleelle natural menu -nappulan. Aiko jäljesti huolimattomasti. Ronjalle tein 500 metrin jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja joka vanheni tunnin. Ronjalla oli (liian) paljon vauhtia. Kävin keräämässä Aikon kanssa merkit pois Ronjan jäljeltä. Aiko seurasi taitavasti jälkeä. Lopuksi vein vielä Ronjan Aikon makupalajäljelle. Sen Ronja jäljesti hitaasti ja rauhallisesti etsien tarkasti makupalat.

Tulipahan molemmille koirille nenänkäyttöä. Tänään on uni maistunut...

Viime viikonloppuna uskalsin käydä vielä peltolenkillä. Otin muutaman kuvan kännykällä, kun olimme metsän reunassa. Nyt pelto näyttää niin vihreältä, että sieltä on paras pysyä poissa.

Kesän ensimmäinen mökkireissu

Oltiin lauantaista sunnuntaihin mökillä koirien kanssa. Kun mentiin veneellä, Aiko oli niin innoissaan, että tärisi. Molemmat koirat menivät uimaan heti saareen päästyään.

Oli kaunista, sillä omena- ja päärynäpuut kukkivat. Linnut lauloivat niin, että Aiko ei malttanut levätä ulkona.

Aiko nauttii kesästä

Aiko kuistilla

Aiko viihtyi rannassa katsellen taivaalla lenteleviä lokkeja ja järvessä uivia valkoposkihanhia.

Aamulenkillä metsässä Aiko pysyi hyvin luonani, mutta Ronja kävi jossakin ja tuli takaisin likaisena. Ryökäle oli käynyt kierimässä jossakin. Vein sen sitten uimaan heti aamusta.

 

Ronja aamu-uinnilla

Ronja ui ja ui. Tänään hän liukastui kalliolla tai hypätessään märältä laiturilta ja näytti ontuvan vähän takatassuaan, kun tultiin kotiin.

Rally-tokon mölli-ALO

Hausjärvellä oli rally-tokokilpailut. Ajattelin, että käyn katsomassa kisoja ja samalla teen Aikon kanssa mölliradan.

Möllien rata oli viimeisenä ja eilenkin siellä oli ollut kisa. Heti kun otin Aikon autosta, nenä vei koikkeripoikaa. Oli aivan liikaa hajuja.

Meidän vuoromme oli toisena koirakkona. Neljä ensimmäistä kylttiä meni hyvin, sitten kun päästiin alkuun. Kontakti katosi jo lähtöpisteessä. Puolessa välissä rataa olin keskeyttämässä. Aiko kävi nuuskuttamassa kylttiä niin, että pelkäsin koiran nostavan koipeaan siihen. Loppurata meni sitten melko hyvin.

Saatiin 75/100 pistettä eli hyväksytty tulos. Kun saadaan muutamasta möllikisasta yli 90 pistettä, voidaan mennä oikeasti kisaamaan.

Pääsisin sunnuntai-iltaisin rally-tokotreeneihin Aikon kanssa. Kolme viikkoa sitten, kun rally-toko kurssi päättyi, minulta kysyttiin, mikä ilta sopisi minulle ja Aikolle jatkossa. Sunnuntai-ilta kävi parhaiten. Aikon ja Katin agilitytreenien piti olla tiistai-iltaisin, mutta ne siirretään sunnuntai-iltaan kesäkuun alusta alkaen. Harmittaa.

Jos en saa siirrettyä Aikoa ja Katia toiseen agilityryhmään, pitää selvittää, missä voin jatkaa rally-tokoa. Nuo sunnuntai-illan harjoitukset olisivat ilmaiset. Koulutan kahta tokoryhmää, mutta minun koirilleni ei ole mitään tokoryhmään, joten treenaan tokoa Aikon kanssa yksin ja maksan muualle Ronjan koulutuksesta ( 90 €/ 6 krt).

Ronja tokoili seurojen välisissä

Tänään oli Porvoon Palveluskoirien ja Porvoonseudun koiraharrastajien tottelevaisuuskoe. Osallistuin Ronjan kanssa voittajaluokkaan. Tuomarina oli Anne Nokelainen.

Tuomari halusi, että kehätarkastukseen mentiin ilman hihnaa. Ronja meni itse tervehtimään. Tuomari silitteli koiraa, mutta ei kurkkinut leikatun nartun hännän alle. Olin niin iloinen Ronjan hyvästä käytöksestä.

Paikallaoloon mentiin viimeisenä. Ronja ja kaikki muutkin pysyivät maassa.

• Paikallaolosta 10

Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppynouto. Ronja hyppäsi laiskasti ja kapulasta oli huono ote.

• Arvosana 8

Metallinouto oli hyppynoudon jälkeen. Ronja mietti, toisiko vai ei, mutta toi ennen kuin sanoin toista käskyä. 

• Arvosana 7

Kaukokäskyissä Ronja tarvitsi kaksi käskyä maasta istumaan nousemiseen ja eteni vähän.

• Arvosana 8

Ruutuun Ronja meni vauhdikkaasti. Vaikka kuinka ollaan harjoiteltu, että ruudussa pitää mennä takareunaan, niin taas koira jäi ruudun etuosaan. Tassut olivat hädin tuskin ruudussa, mutta onneksi olivat.

• Arvosana 9

Luoksetulossa maahanmeno meni pitkäksi, mutta seisahtaminen olisi saanut olla tuomarin mielestä terävämpi.

•  Arvosana 9

Liikkeestä istuminen meni muuten hyvin, mutta minä meinasin palata koiran vasemmalle puolelle. Onneksi tajusin hetkeä ennen!

• Arvosana 9

Sitten alkoi seuraaminen, joka oli pitkä. Minun piti seuruutta  koiraa ihan  lähelle ruutua. Pelkäsin, että ruutuhullu koira ampaiseen sinne, mutta ei mennyt, erkani  vain täyskäännöksessä. Muutenkin Ronja seilasi seuraamisessa. Siis tavallista Ronjan seuraamista.

• Arvosana 7½

Viimeisenä oli tunnistusnouto. Liikkeenohjaaja teki liikkeeen vanhoilla säännöillä, josta minä hämäännyin. Ihmettelin, kun liikkeenohjaaja ei tullut hakemaan kapulaa ja sanoin jotakin, vaikka minun pitäisi olla hiljaa.
Ronja nosti ensin väärän kapulan, mutta toi oikean.  Harmitti kamalasti, koska tunnaria ei ole koskaan nollattu. Tunnistamisosuus on Ronjalla 99 %:sti varma. Ongelmana on ollut kapulan palautus, mutta nyt Ronja toi hyvin kapulan.

•  Arvosana 0

Kokonaisvaikutus 8.

Yhteensä pisteitä tuli 231, II-tulos ja sijoitus 4.

Se oli hyvä, edullinen harjoitus, jossa oli sekä liikkeenohjaaja että tuomari. Lähdin kotiin hyvillä mielin.

Kotona odotti LähiTapiolan kirje. Aikon hammashoidosta ei korvata mitään. "Vakuutuksesta ei korvata piileviä vikoja eli vikoja, jotka ovat olleet koiralla jo ennen vakuutuksen alkamista riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa." "Emme voi suorittaa korvausta hammashoidosta, koska pentuiällä ennen hampaiden puhkeamista sairastetu infektio on ollut ennen vakuutuksen voimaantuloa." Siis saako pennuille vakuutuksen ennen syntymää kuten ainakin ennen sai vauvoille?
 

Mummokoira tuplanollalla kakkosiin

Helatorstaina Kati ja Ronja kisasivat Ojangossa. Hyppyradalla Ronja meni putkeen väärästä päästä (hyl). Agilityradalla toiseksi viimeisenä esteenä oli puomi, jonka alastulossa tuli kontaktivirhe (tulos 5). LUVA oli siis lähellä.

Tänään kisattiin Järvenpäässä. Tuomarina oli Asko Jokinen. Ensimmäisenä oli hyppyrata. Virheitä tuli nolla ja aika riitti hyvin (-12.57). Sijoitus oli toinen. Ensimmäisellä agilityradalla Ronja karkasi lähdöstä, hyppäsi sivuun keinun alastulolta ja meni renkaan sivusta. Siis kunnollinen hyl. Kolmas rata meni taas hyvin. Kati ja Ronja voittivat A-kisan nollatuloksella.

Saatiin paljon palkintoja: 2 x ruokalahjakortti (3-4 kg Royal Canin), 2 x lelu, 2 x palkintosuklaa ohjaajalle, 1 x siankorva, 1 x  Arabian muki, 1 x lahjakortti JAU:n kisaan ja kassi kaikille palkinnoille.

MEJÄn jatkokurssilla

Tämä viikonloppu meni metsässä. Sain Jaskan mukaani MEJÄn  jatkokurssille. Kurssin tavoitteena oppia tekemään jälkiä karttaa ja kompassia käyttäen ja tehdä pitempiä jälkiä kuin alkeiskurssilla. Minä en osaa suunnistaa. Jaska taas vanhana partiolaisena osaa käyttää karttaa ja kompassia.

Kurssille oli kolme koirakkoa. Se alkoi eilen niin, että saimme käteemme kartat, joihin piti suunnitella kaikille koirille jäljet. Halusimme Aikolle noin 300 metriä pitkän jäljen. Yksi koirakoista aikoi mennä kesäkuussa kokeeseen ja halusi 900 metrin jäljen. Kun jäljet oli suunniteltu kartalle, siirryimme metsään. Minä ja Jaska teimme kaksi jälkeä, toinen kaksikko teki jäljen Aikolle. Jaska oli ladannut puhelimeensa Finland Topography -sovelluksen, joka auttoi meitä pysymän kartalla. Jäljellä käytettiin hirven verta.

Aikon jäljentekijät kertoivat, että metsässä oli tehty harvennushakkuuta ja että siellä oli ollut hankala liikkua. Sieni "Lyyli" oli hyppinyt kovasti. He olivat hukanneet kartan, mutta onnistuneet tekemään jäljen suurinpiirtein sinne minne se oli suunniteltukin. Koska maasto oli hankala ja rouva oli kovin uupunut Aikon jäljenteosta, hänkin halusi vain 300 metrin jäljen koiralleen.


Tänä aamuna satoi, kun ajoimme metsään. Minua vähän hermostutti, osaako Aiko jäljestää, koska tänä keväänä ei ole tehty vielä ainuttakaan jälkeä. Kaatosateessa Aiko ei suostu edes lähtemään autosta. Ja sitten se hankala maasto...

Aiko jäljesti ensimmäisenä. Sade onneksi taukosi.  Jäljen alku meni hyvin. Aiko nuuskutteli makuun. Eteni ripeästi, mutta sitten jälki katosi. Aiko etsi ilmavainulla, katsoi minua, pyysi apua. Nosti etutassua. Lopulta Aiko löysi taas jäljen. Seuraavan makuun Aiko merkkasi samalla tavalla kuin lähdön. Mutta makuun jälkeen Aiko sekosi. Hän lähti kuin kissan perään jonnekin ihan väärään suuntaan. Makuulla oli siis käynyt yön aikana joku eläin. Kutsuin Aikon takasin jäljelle. Aiko palautui nopeasti, minkä kouluttajakin muisti mainita. Välillä jälki taas hävisi. Aiko söi heinää, kävi juomassa vettä lätäköstä, kävi pissalla. Kaikki nämä olivat sijaistoimintoja. Maastossa oli paljon kaadettuja koivuja, joiden yli Aiko joutui hyppimään. Liina tarttui risuihin ja kantoihin. Aiko ihmetteli, miksi nykäisin liinasta. Voi elämä! Minä mietin, päästäänkö koskaan jäljen loppuun.

Toisen makuun Aiko ohitti, mutta löysi itse jäljen kulman jälkeen taitavasti. Loppumatkalla oli hyviäkin pätkiä, joilla Aiko eteni ripeästi. Jäljen päässä kaadolla oli hirven sorkka peiteltynä ja Aikon ruoka. Sorkka oli suuri aarre, jota Aiko haisteli tarkkaan. Lopulta Aiko suostui syömään ruokansa, mutta kenenkään vieraan en olisi antanut koskea sorkkaan. Sen verran jännittyneenoloinen hän oli.

Saimme ohjeeksi tehdä piilomerkattuja jälkiä, jotta minä opettelisin luottamaan enemmän koiraani. Seuraava jälki voisi olla lyhyempi kuin tämänpäiväinen, ja yksi makuu välillä riittää. Jäljestämisen voisi videoida, jotta minä näkisin, miten minä toimin jäljellä. Opin, miltä Aiko näyttää seuratessaan verijälkeä ja miltä Aiko näyttää, kun hän alkaa jäljestää riistaa. Aiko osaa käyttää myös ilmavainua.

Kun pääsimme iltapäivällä kotiin, meillä oli hyvin raukea ja sikeäuninen koira.

Viikonlopun kuulumisia

Eilen käytiin katsomassa Akiran MH-kuvaus. Olin ilmoittanut Aikon MH-kuvaukseen, mutta peruutin sen. Tutustuin alkuviikosta testiin kunnolla ja huomasin, että MH-kuvauksen alussa testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat. Aikolle hampaiden tutkiminen on arka asia, koska kipeää suuta on katsottu monta kertaa tänä keväänä. Ajattelin, että en halua ahdistaa koiraa. Voin mennä MH-kuvaukseen myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Saija oli järjestänyt A-poikien pentuetapaamisen kuvauksen jälkeen. Käytiin yhdessä syömässä (ilman koiria), kahvilla Tytin ja Villen luona ja sitten vietiin koirat uimaan Hyvinkään koirauimalaan. Aiko haki mielellään uimaleluaan. Saija toivoi, että koirat olisivat väsyneitä illalla. No, Aiko nukkui päiväunet ja sitten taas oli kiva leikkiä.

Tänä aamuna oli viimeinen (=4.)  kerta rally-tokon alkeiskurssia. Hannele Pirttimaa ("oikea" rally-tokotuomari)  tuli pitämään meille möllikokeen. Suoritin radan Aikon kanssa viimeisenä. Tein sen ilman makupaloja. Radalla oli melko pitkä juoksuosuus, jossa oli kääntyminen vasempaan ja spiraali. En ole aiemmin juossut spiraalia, joten se ei ollut minun ja Aikon paras osuus. Lisäksi Aiko kävi haistamassa yhtä kylttiä, eteentulo oli vino ja parissa kohdassa hihna kiristyi. Saatiin 89 pistettä (/100 p.) ja tultiin kisassa toiseksi.

Kati oli Ronjan kanssa Uudenmaan kennelpiirin nuorten ja koulutusohjaajien agilitykoulutuksessa. Heidän vuoronsa oli heti meidän rally-tokon jälkeen. Ronja sai paljon rapsutuksia naiselta, jonka edellinen koira oli ollut groenendael.

Vielä iltapäivällä Aiko oli puhdas uimisen jälkeen

Aikon suosikkipaikka kuistilla

Nauravat koirat

Kevät on tullut

Aamulla koirat pääsivät pellolle juoksemaan. Ronja juoksi taivaalla lentävien sorsien perässä edes takaisin ja Aikokin otti spurtteja Ronjan perässä.

Ronja jaksoi juosta hyvin, sillä hän teki rasvatankkauksen eilen. Maukas ja luonteikas Salaneuvos-juusto (300 g) maistui hyvältä. "Joku" oli jättänyt sen pöydän reunalle eikä Ronja voinut vastustaa kiusausta.

Juostessa Ronjalle tuli lämmin, joten hän kävi vilvoittelemassa ojassa. Kastautuminen riitti: talviturkki on nyt heitetty.

Liikaa töitä, liian vähän aikaa koirille

Olen tehnyt aivan liikaa töitä tällä viikolla. Kun eilen aamulla olin lähdössä töihin, Ronja katsoi minua ja näytti ajattelevan: "Et kai taas menen töihin".

Maanantai-iltana Kati ja Aiko kävivät agilitytreeneissä. Kun vein Aikon häkin sisälle, kysyin eräältä koiran omistajalta, että vieläkö koirallasi on juoksu. "Ei se vuoda enää paljoa, sillä on tärppipäivät", sanoi rouva ja veti koiralleen juoksuhousuja. Totesin, että juoksuhousut pitäisi laittaa jo ennen kuin tullaan halliin eikä vasta hallissa. Ajattelin mielessäni, että onko järkeä tulla treenaamaan, vaikka saisikin tulla. No, Aikon teenit olivat taas vähän sitä sun tätä.

Tiistaina Kati oli Ronjan kanssa agilityssa. Minä jäin sitten Aikon kanssa tokoilemaan. Katsottiin Sannan kanssa Aikon kaukokäskyt. Istumasta maahan pitää saada ripeämmäksi. Seuraamisessa käännökset oikeaan vaativat hiomista, koska käännöksessä Aiko erkanee.Lopuksi tehtiin vielä kaikki jäävät liikkeet. Se olikin kevään viimeinen Sannan ohjaama treeni minulle ja Aikolle, koska kahden viikon kuluttua tiistaina vien taas koirat hierojalle.

Viikolla harjoittelin Aikon kanssa käsikosketusta, saksalaista käännöstä  ja pyörähtämistä seuraamisen yhteydessä rally-tokoa varten sekä kaukokäskyjä. Ronjan kanssa tein vain joku ilta metallinoudon.

Tänään minä ja Aiko lähdettiin rally-tokoon samaan aikaan, kun Kati, Ronja ja Jaska lähtivät HSKH:n agilitykisoihin Vuokkoset Areenalle. Rally-tokossa harjoiteltiin käännöksiä eteen ja siitä etu- ja takakautta siirtymisiä sivulle. Lisäksi tehtiin lyhyt rata.

Mietin, miksi minua harmitti lähtiessäni pois harjoituksista. Aluksi Aiko teki innokkaasti, mutta kahden tunnin notkuminen hallilla ei sovi sille. Loppuajasta kuono meni jatkuvasti maahan ja seuraamisesta katosi ilo. Ärsyynnyin myös kouluttajan ohjeesta, jonka mukaan koirat opetetaan houkuttelemalla makupalalla. Minä en halua opettaa houkuttelemalla. En sanonut sitä asiaa hänelle ääneen. Päätin, että otan koulutuksesta opikseni kylttien oikean lukemisen ja koulutan Aikon kotona omalla tavallani naksuttimella.

Harjoitusten jälkeen menin Aikon kanssa Vuokkoset Areenalle. Ronja meni ensimmäisen kerran kisassa keinun, mistä olimme hyvin tyytyväisiä. Oorbellen Vili-koikkeri ja Reijo olivat kisaamassa ja heillä meni kisa hienosti. Aiko käyttäytyi hyvin: hän katseli vain ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Aiko olisi saanut makupaloja vierailta rapsuttajilta, mutta Aiko ei suostu syömään vieraiden ihmisten antamia makupaloja.

Aikolle uusi laji

Porvoon palveluskoirat järjestävät rally-toko kurssin. Kurssilla on neljä tapaamiskertaa, joista tänä aamuna oli ensimmäinen. Kurssi on PORSKin hallissa. Aiko oli ihmeissään, kun hallissa oli paljon koirakoita.

Opeteltiin muutama alo/avo-kyltti ja tehtiin pari lyhyttä rataa. Saksalainen käännös hihnan kanssa ja askeleet minun edessäni, kun minä kävelin taaksepäin, olivat hankalia. Spiraalia ja pujottelua ollaan harjoiteltu ennenkin tokossa. Pyörähdys vasemmalla seuraamisen yhteydessä oli Aikolle helppo, uusi juttu.

Saa nähdä, innostunko lajista. Ainakin Aiko pääsee harjoittelemaan yhdessä monenrotuisten ja -kokoisten koirien kanssa.

Pääsiäisenä ulkoiltiin

Käväistiin mummin ja ukin luona pääsiäispäivänä. Tytöt jäivät pelaamaan mahjongia mummin ja ukin kanssa, kun minä ja Jaska lähdettiin käymään Tamsaaressa mökillä ja kävelyllä jäällä koirien kanssa. Oli upea sää! Aiko oli vähän muissa maailmoissa, koska mummilla ja ukilla oli ollut yökylässä lapinkoiranarttu Daisy, jolla oli juoksun parhaat päivät. Daisyn kanssa oli käyty saaaressa, joten sielläkin oli niiiin mielenkiintoisia hajuja.

Vapaa!

Juokseminen on ihanaa

Saaressa

Mitä? En kuullut, on kiinnostavia hajuja

"Polkua" pitkin

Koirat jälleen kunnossa

Maantaina käytiin Aikon kanssa Anidentissä hampaiden poiston jälkitarkastuksessa. Haavat olivat parantuneet hyvin, vain muutamia tikkejä oli jäljellä.

Tiistaina Ronja liikkui jo hyvin, mutta Kati ja Ronja jättivät vielä agilitytreenit väliin. Minä olin Aikon kanssa Sannan tokotreenissä. Tehtiin paikallaolo ja luoksetulo. Sitten Sanna antoi vinkkejä EVL:n Zetan (liikkeestä istuminen, seisominen ja maahanmeno) harjoituksiin.

Eilen kävin hallilla treenamassa tokoa molempien koirien kanssa. Olin tyytyväinen Ronjaan ohjatussa noudossa: molemmat suunnat menivät oikein eikä Ronja yrittänyt keskikapulalle. Ruudussa pitää palata harjoittelemaan oikeaa paikkaa, koska Ronja jää liian eteen. Aikon kanssa harjoittelin  kotiläksyä. Kertasin myös alo-avo -liikkeitä. Olin tyytyväinen alo-hyppyyn ja noutoon. Laitoin myös koirat paikallaoloon. Ronja istui ja Aiko oli maassa noin 2 minuuttia ja minä olin piilossa. 

Hierominen on tehnyt ainakin Aikolle hyvää: peppu pyörii, kun Aiko on iloinen. Jäykkyys selässä on vähentynyt.  Ensi viiikolla keskiviikkona mennään taas Tytin luo. Koirat ovat niin erilaisia. Kun Aikoon sattuu hierottaessa, hän katsoo Tyttiä silmiin ja saa makupalan. Kun Ronjaan sattuu, Ronja murisee. Jos sattuu liikaa, Ronja tekee pienen kävelylenkin ja palaa hierottavaksi. Ronja saa makupalat hieronnan lopuksi. Viimeksi Ronja meinasi jo nuolla Tytin naaman kiitokseksi.

Kiva, kun tulee kevät ja on valoisaa. Harmi vain, että Aikon mielestä edes viikonloppuna ei voi nukkua pitkään. Tänäkin aamuna Aiko oli puoli seitsemältä sitä mieltä, että nyt on aika herätä ja lähteä peltolenkille: aurinko paistaa jo!

Kun lenkillä on käyty, voi taas levätä

Takapihalla on kivaa, kun aurinko paistaa

Olen sitä mieltä, että täällä on ollut joku!

Potilaita

Eilen oli agilitykisa Vantaalla. Vaikka pakkasta oli meillä kotona aamulla 17 astetta, Vantaalla oli vain 8 astetta, kun menimme sinne yhdeksän jälkeen. Maksien hyppyrata oli ensimmäisenä klo 10. Tein lenkin  ja Kati kävi tekemässä hyppyjä ja putkia lämmittelyalueella ennen rataan tutustumista.

Radalla oli hyviä pätkiä, mutta Ronja ei ollut kunnolla "kuulolla", kuten usein käy ensimmäisellä radalla. Tuloksena oli  hylätty.  Kun vein Ronjan kävelylle, huomasin, että hän liikkui jotenkin oudosti. Pihakin oli tosi jäinen, joten en tiennyt, mistä jäykät liikkeet johtuivat. Aurinko lämmitti jo mukavasti, joten vein Ronjan vähäksi aikaa autoon rauhoittumaan.

Kun menin hakemaan Ronjan, tajusin heti, että tänään ei  enää kilpailla. Liikkuminen teki kipeää. Haettiin kilpailukirja pois. Kati lähti isänsä kyydissä  kotiin Ronjan kanssa ja minä menin töihin. Onneksi kotoa löytyi Rimadyliä. Valvoin Ronjan kanssa yöllä, koska jokainen liikahdus sattui ja Ronja vinkaisi.

Aamupäivällä soitin päivystävälle eläinlääkärillle ja sain kipulääkereseptin Porvooseen apteekkiin. Ronjalla on myös maha sekaisin, joten ostin eläinlääkärin neuvosta myös Canicuria. Iltapäivällä kipu, joka on oikeassa lavassa, näytti helpottavan. Ronjalla on aika hierojalle keskiviikkona.

Olemme seuranneet Aikon hampaiden paranemista jännittynein mielin. Suu on huuhdeltava kaksi kertaa päivässä Hexarinsellä. Siitä Aiko-poika ei pidä. Aluksi tehtiin niin, että Kati piti kiinni ja minä ruiskutin nestettä. Nyt Kati hoitaa koko jutun yksin, mutta helppo juttu se ei ole. Kun Kati ottaa ruiskuun suuhuuhdetta, Aiko lähtee karkuun. En tiedä, onko se osittain leikkiä, koska häntä heiluu ja Aiko näyttää lällättävän: "Etpäs saa minua kiinni". Kun Kati ottaa Aikon kiinni ja sanoo: "Avaa suu", Aiko avaa suunsa ja homma saadaan hoidettua.

Alkaa jo uuvuttaa tämä koirien sairastupa!

Tuomarin puremisen syy selvisi

Käytiin Aikon kanssa Anidentissä.

Aikolta poistettiin 2 poskihammasta, siis yksi molemmilta puolilta, koska niiden juurissa oli tulehdus. Se oli vaurioittanut jo hampaiden kiinnityskudoksiakin. Syynä tulehdukseen on kiillevaurio. Se on todennäköisesti syntynyt pentuiällä ennen hampaiden puhkeamista sairastetun infektion seurauksena. Siis Aikolla on ollut jokin tulehdus pentulaatikossa silloin, kun pysyvien hampaiden aihiot ovat alkaneet kehittyä. Kiillevaurioiden takia pinnoitettiin vielä 8 hammasta. Aikolla ei ole purentavikaa.

Helpottava tietää, miksi Aiko puri tuomaria. Suu on ollut varmaan kipeä jo tuomarikollegiossa ennen joulua, jolloin tuomarikokelas otti poskesta kiinni mitatessaan säkää. Tuomarin koskettaminen poskeen tottelevaisuuskokeessa oli sitten jo liikaa Aikolle. Kennelliitosta ei ole tullut vielä mitään ”tuomiota”. Saa nähdä, milloin tulee ja millainen.

Ronja 7 vuotta

Ronja, mun rontti, täytti  eilen 7 vuotta.

Joka aamu kun kello soi tai muuten vaan herään, Ronja on sängyn vieressä odottamassa rapsutuksia.

Kun tulen töistä kotiin, Ronja tulee jo tuulikaappiin vastaan hymyillen niin että koko hammaskalusto näkyy.

Ronja on reipas lenkkikaveri. Säällä kuin säällä Ronja tekee tekee mieluummin pitkän kuin lyhyen lenkin.

Ronja on belgi parhaassa keski-iässä. Kati ja Kiia, Ronja ei ole vielä mummo!

Kaikenlaista viime viikolta

Maanantai Aiko harjoitteli Katin kanssa agilitytreeneissä ensimmäisen kerran keinua. Minä harjoittelin Ronjan kanssa hallin pihalla tunnistusnoutoa ja seuraamista.

Tiistaina tein töitä kotona. Soitin nuohoojalle sopiakseni nuohousajan. Hän kysyi, voisiko hän tulla jo puolen tunnin kuluttua. Kääk! Autoni oli Joonaksella Järvenpäässä ja autossa oli Aikon häkki. Nuohooja sanoi, että hän ei pelkää koiria. No, laitoin ensin Aikon makuuhuoneeseen oven taakse. Ronja vuhkasi nuohoojalle, mutta antoi sitten rapsuttaa. Kun nuohooja oli käymässä ulkona, otin Aikonkin olohuoneeseen. Pidin molemmat koirat edessäni kontaktissa, kun nuohooja tuli takaisin. Huh, selvisin...

Tiistaina Ronja ei päässyt agilityyn, koska Kati loukkasi peukalonsa hiihtoladulla. Porvoon sairaalan päivystyksessä meni 2½ tuntia. Ehdin vielä Aikon kanssa tokotreeneihin. Taina videoi seuraamistamme. Minun pitäisi muistaa kävellä Aikon kanssa lyhyemmillä askelilla kuin Ronjan kanssa. Kaikki jäävät liikkeet, myös liikkeestä istuminen onnistuivat.

Keskiviikkoaaamuna tein Ronjan kanssa tokotreenin parkkipaikalla. Ohjattu nouto alkaa sujua. Kiva, että aamullakin on valoisaa.

Torstaina ajettiin Katin ja Aikon kanssa Veikkolaan Anidentiin. Meillä oli vastaanottoaika klo 18.00, mutta edellinen asiakas ei ollut tullut, joten pääsimme sisään etuajassa. Klo 18 olimme jo pihalla poislähdössä 80 € köyhempinä.

Diagnoosi:  esitarkastus hammashoitoa varten. Epäily kiillevauriosta. Yleistarkastuksessa todetaan jonkin verran hammaskiveä ja plakkia. Epäiltyjä kiillevaurioalueita ei pysty hereillä tehdyssä tutkimuksesssa näkemään ja ne onkin tutkittava tarkemmin nukutuksessa.
Varataan aika 1,5 h: hammastarkastus, hampaiden röntgenkuvaus, puhdistus ja tarvittaessa kiillevaurioiden pinnoitus. Hinta-arvio noin 400 € ja pinnoitukset noin 100-200 €.

Menen sinne tiistaina 12.3. Aikon kanssa seuraavan kerran.

Siitä tulikin mieleeni, että seikkaillessani pentusivuilla huomasin ensimmäisen kysymyksen pentuihin liittyen olevan, että mitä pentu maksaa. Tuonne hammaslääkärilleni taitaa mennä yhden pennun hinta.

Perjantaina laiskotti niin, että en jaksanut tehdä mitään muuta kuin lenkit koirien kanssa. Olen nyt käynyt 2 viikkoa lenkillä molempien koirien kanssa. Ensin oli talviloma ja tällä viikolla Katin peukalo on ollut kipeä. Aiko ei haistele juuri ollenkaan lenkillä. Se johtuu joko siitä, että Ronjan kanssa mennään reippaasti eteenpäin eikä jäädä nuuskuttelemaan tai siitä, että ollaan tehty Sannan "nöyryysharjoituksia" seuraamisessa.

Lauantaiaamuna tehtiin peltolenkki. Oli pakkasta, mutta se ei haitannut. Ronja juoksenteli ties missä, mutta Aiko kulki lähellä. Iltapäivällä tokoilin sekä Ronjan että Aikon kanssa. Aiko oli niin ihanan innokas! Ronjan kanssa meni hyvin ohjatun suunnat, kaukokäskyt ja luoksetulo. Kentällä oli  merkkejä Z:taa varten, joten ruutu ei meinannut löytyä.

Tänään koirat ovat keskittyneet luiden syöntiin pihalla. Lumen alla on niin liukas jää, etten uskaltanut mennä tokoilemaan. Ronjan mielestä paras palkka on pallo, jonka hän mieluiten nappaa lennosta.

Talvilomalla

Olen katsellut pellolle keittiön ikkunasta, josta näen hyvät ladut. Tänään siellä oli paljon hiihtäjiä. En ole itse uskaltanut lähteä sinne, koska olen flunssassa ja yskin.

Torstaina päivällä käytiin tekemässä omat agilitytreenit hallilla. Kati teki Ronjalle lyhyen radan, jossa oli myös keinu. Aikon kanssa Kati harjoitteli keppejä ja piti hauskaa radalla. Ilmeisesti se oli hauskaa Aikonkin mielestä, koska Aiko halusi heti takaisin sisälle, kun käytin hänet pihalla pissalla.

Eilen Kati oli Ronjan kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa agilitykisoissa. He osallistuivat yhdelle agilityradalle ja hyppyradalle. Tuloksena oli 2 x hyl. Tulipahan käytyä muuallakin kuin Vuokkoset Areenalla.

Iltapäivällä tokoilin Aikon kanssa. Tein seuraamista, luoksetuloa ja noutoa. Tein ensin seuraamista niin, että tavoitteena oli pitää Aiko riittävän lähellä, koska hän pyrkii erkanemaan pitäessään kontaktia. Sitten Kiia heitti Froliceja maahan. Mentiin ensin niiden vierestä ja sitten niiden yli, mutta Aiko ei yrittänut ollenkaan nuuskutella niitä. Nyt hän ei edes yrittänyt kiertää niitä niinkuin hän yritti keskiviikkoiltana. Mitä heittelisin seuraavaksi maahan houkutukseksi? Noudossa harjoittelin kapulan palautusta. Jätin Aikon odottamaan, pudotin kapulan minun ja Aikon väliin ja Aikon piti tuoda kapula sivulleni.

Tänään oli Ronjan tokotreenin vuoro. Ruudussa Ronja kääntyi Kiiaa kohti, koska hän arvasi että Kiialta lentää pallo palkaksi ruutuun. Ohjatussa noudossa Ronja ei osannut tuoda oikeanpuoleista kapulaa. Vaikutti siltä, että hän ei nähnyt sitä. Paistoikohan aurinko liian kirkkaasti hangelle? Luoksetulon stopit olivät tänään hyvät. Zetan jäävissä tuli ensimmäisessä käskyssä virhe. Taisi olla vikaa sekä kuulossa että näössä :) Kaukokäskyissä seiso-maahan -siirtymä on vaikein. Siinä Ronja tulee helposti eteenpäin.

Vaikka en uskaltanut mennä hiihtämään, kävin molempien koirien kanssa aamulla kunnon lenkillä (5 km). Iltapäivällä kävelin vielä Ronjan kanssa tunnin verran. Katikin jaksoi ulkoilla Aikon kanssa iltapäivällä.

Tokotreenit jatkuvat

Olemme olleet muutamana perjantaina tokoilemassa Kumpumäen maneesissa. Se loppui nyt. Maneesi meni käyttökieltoon.

Maneesissa oli kiva harjoitella koirien kanssa. Hevosenkakat eivät haitaneet Aikoa ollenkaan. Peileistä näki, miten jäävät liikkeet ja seuraaminen onnistuivat. Ohjatun noudon ja ruudun harjoittelemiseen oli riittävästi tilaa. Ainoa huono puoli oli, että lelut menivät jokaisen harjoituskerran jälkeen pesuun.

Aikolla oli eilen Sannan tokotreeni. Luoksepäästävyyttä ei tehty, koska sain sellaisen toiveen Eläinkoulutuskeskuksen opiskelijoilta. Paikallaolossa oli 8 koiraa. Aiko oli suurinpiirtein puolessa välissä. Aiko pysyi hyvin paikallaan.  Yksilöliikkeissä harjoiteltiin ensin ruutuun lähettämistä. Sitten halusin näyttää Sannalle, miten hyvin Aiko osaa noudon, mutta eihän se Aiko tehnyt niin hyvin kuin viime viikolla. Palautusvauhti oli liian hidas.

Jo edellisellä harjoituskerralla Sanna sanoi, että Aikolle pitäisi opettaa nöyryyttä. Nyt sitä harjoiteltiin seuraamisen yhteydessä. Hallin matto haisee Aikon mielestä mielenkiintoiselta, joten pitkät seuraamispätkät eivät onnistu. Sanna heitti koiran ruokanappuloita lattialle ja minun piti seuruuttaa Aiko niiden yli.

Sama harjoitus saatiin kotiläksyksi. Harjoittelin sitä tänään kotipihassa. Heitin maahan vanhoja kuivahtaneista Froliceja. Kun Aiko meinasi haistella niitä, kielsin. Seuraavalla kerralla Aiko hyppeli makupalojen yli, mutta seurasi. Jatkan harjoittelua.

Olen aloittanut harjoitella myös paikallaoloa niin, että menen piiloon. Maneesissa menin portin taakse. Tänään pihalla jätin Aikon etukuistille ja menin talon nurkan taakse, josta seurailin Aikoa peilin avulla. Aiko vain katseli perääni ja pysyi paikallaaan maassa.

Ronjan kanssa olen edistynyt ohjatussa noudossa. Hän ei ole mennyt enää keskikapulalle ensimmäisellä kerralla.

Ihana, että tulee kevät! On valoisaa aamulla ja illalla ja ulkonakin tarkenee harjoitella.

Purentavikoja

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan mitään Aikosta, koska olen ollut niin masentunut. Mietin jo koko blogikirjoittelun lopettamista. Mutta toisaalta, ehkä joku jossain joutuu samaan tilanteeseen, vaikka en sitä kenellekään toivo. 

Aikosta paljastui kahdenlaista purentavikaa. 

Tammikuun lopussa mentiin ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseen. Luoksepäästävyydessä Aiko nappasi tuomaria ranteesta. Koesuoritus keskeytettiin ja ilmoitus vihaisesta koirasta lähti Kennelliittoon. En voinut kuvitella, että niin olisi voinut käydä. Aikolle on tehty kehätarkastus monta kertaa, samoin luoksepäästävyys. Siinä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. 

Pelkäsin paikallaanoloa, koska huomasin, että arpa oli valinnut Aikon viereen newfoundlandin koiran. Aiko pelkää naapurin nöffiurosta. Tapasimme ulkona ennen koetta. Teimme ohitusharjoituksia ja lopuksi vielä tein jäävät liikkeet nöffin luona. Aiko huomasi, että se olikin kiva narttukoira. Minun ei siis tarvinnut pelätä edes paikallaoloa.

Kehätarkastuksessa Aiko murahti tuomarille, kun hän silitti poskesta. Aiko antoi kuitenkin tuomarin käsitellä itsensä muuten. Luoksepäästävyydessä tuomari tuli suoraan kohti ja koski poskeen, jolloin Aiko puraisi häntä ranteeseen. Kaikki kävi hetkessä, ja tämän hetken haluaisin pois elämästäni.

Seuraavan viikon keskiviikkona käytiin Mäntsälän eläinlääkäriasemalla Niina Mennalla, joka erikoistunut koirien ja kissojen käytösongelmiin. Halusin varmistaa, että puremisen syynä ei ollut hammas- eikä korvakipu. Aiko antoi katsoa hampaat ja korvat, mutta sisäkorvien tutkimisesta Aiko ei tykännyt, koska kuonosta piti pitää kiinni tiukasti. Päätettiin rauhoittaa Aiko, jotta saatiin korvat ja hampaat tutkittua kunnolla. Korvista ei löytynyt vikaa, mutta hampaista löytyi purentavika. Yläleuan poskihammas (P4) hankaa alaleuan vastaavaa poskihammasta (M1), mistä seuraa kiillevaurio molempiin hampaisiin. Kiillevaurion ei pitäisi aiheuttaa vielä kipua, mutta aikaa myöten hampaat eivät tule kestämään, vaan lohkeavat. Varasin ajan Anidentiin (28.2).

Tokon treeniryhmässäni on samanlaisesta purentaviasta kärsivä dobermanni, joka on suurin piirtein Aikon ikäinen. Hänen hampaansa on pinnoitettu jo kahdesti Anidentissä (á 1100–1700 €) ja nyt pitäisi taas viedä, kunhan koiran emäntä saa rahat säästettyä.

Mitä sitten puremisen suhteen on tehty? Soitin tietysti hädissäni heti kokeen jälkeen kasvattaja-Saijalle sekä tokokouluttajallemme Sannalle. 

Saija otti yhteyttä Eläinkoulutuskeskukseen Erkku Kottoseen. Soitin Erkulle seuraavana maanantaina ja kävimme tilannetta läpi puhelimessa. Erkku ehdotti, että ryhtyisimme ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevan tokoharrastajan lopputyöprojektiksi. 

Sanna sanoi puhelimessa, että hän ei pidä Aikoa vihaisena koirana ja että hän miettii, mitä tehdään. Seuraavissa yhteisissä harjoituksissa Sanna teki Aikolle 3 kertaa kehätarkastuksen ja 4 kertaa luoksepäästävyyden. Minua pelotti aivan kamalasti, mutta Sanna sanoi, että hän ei pelkää. Hän on käsitellyt eläinlääkiksessä raivohulluja koiria, joten hän ei pelkää Aikoa. Tähän asti kehätarkastus ja luoksepäästävyys on vain tehty, mutta tästä lähtien niistä tulee tokoliikkeitä. Kehätarkastuksen ja luoksepäästävyyden saavat tehdä vain ne, jotka eivät pelkää Aikoa.

Tänään oli ensimmäinen tapaaminen ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevien kanssa Vantaalla. Menin sinne Katin kanssa. Meitä haastateltiin. Aikolle tehtiin lähestymisharjoituksia, joita videoitiin. Aiko oli aivan rauhallinen. Aiko vilkaisi lähestyvää ihmistä, mutta jatkoi katsekontaktia. Aikon kanssa leikittiin lelulla, jotta hänet saatiin kiihtymään. Aiko leikki vähän aikaa repimisleikkiä, mutta hetken kuluttua hän lopetti sen ja osoitti koko porukalle, miten nopeasti hän rauhoittuu.

Seuraava ongelmakoirakouluttajien tapaaminen on maaliskuussa, jolloin tehdään koulutussuunnitelma. Siihen mennessä opetamme Aikon koskemaan kuonolla sekä vasempaan että oikeaan käteen kämmen- ja rystypuolelle. 

Ilmeisesti puremisen sai aikaan uhka, jonka Aiko koki koskettaessa poskeen. Sille taas on oma historiansa. Kun oltiin tuomarikollegiossa marraskuussa, Aiko väisti säkäkorkeuden mittaamista. Ihmettelin sitä. Kati kertoi, että tuomarikokelas otti kiinni poskesta mitatessaan säkää. Nyt tuomari taas koski poskeen…

Harmittaa, että valitsin tuomarin väärin. Olen nähnyt tokokokeissa koirien väistävän häntä ja murisevan hänelle. Kerran tämä tuomari pyysi liikkeenohjaajaa tekemään puolestaan luoksepäästävyyden, koska koira murisi hänelle. Suurin osa koirista sietää häntä: jopa Ronja on ollut alokasluokassa hänen kokeessaan. Kun Aiko on epävarma, hän mieluummin hyökkää kuin pakenee. Aiko ei väistä. 

En hyväksy, että koira puree ihmisiä. Hampaiden purentavikojen periytymisestä en tiedä. Se on kuitenkin selvää, että Aiko ei jatka sukua vaan kastroidaan.

En tiedä, kykenenkö menemään enää koskaan tokokokeeseen kummankaan koiran kanssa. Pitää myös katsoa, millainen päätös Kennelliitosta tulee. Rallitokossa ja MEJÄssä ei ole luoksepäästävyyttä…