sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Purentavikoja



En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan mitään Aikosta, koska olen ollut niin masentunut. Mietin jo koko blogikirjoittelun lopettamista. Mutta toisaalta, ehkä joku jossain joutuu samaan tilanteeseen, vaikka en sitä kenellekään toivo. 

Aikosta paljastui kahdenlaista purentavikaa. 

Tammikuun lopussa mentiin ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseen. Luoksepäästävyydessä Aiko nappasi tuomaria ranteesta. Koesuoritus keskeytettiin ja ilmoitus vihaisesta koirasta lähti Kennelliittoon. En voinut kuvitella, että niin olisi voinut käydä. Aikolle on tehty kehätarkastus monta kertaa, samoin luoksepäästävyys. Siinä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. 

Pelkäsin paikallaanoloa, koska huomasin, että arpa oli valinnut Aikon viereen newfoundlandin koiran. Aiko pelkää naapurin nöffiurosta. Tapasimme ulkona ennen koetta. Teimme ohitusharjoituksia ja lopuksi vielä tein jäävät liikkeet nöffin luona. Aiko huomasi, että se olikin kiva narttukoira. Minun ei siis tarvinnut pelätä edes paikallaoloa.

Kehätarkastuksessa Aiko murahti tuomarille, kun hän silitti poskesta. Aiko antoi kuitenkin tuomarin käsitellä itsensä muuten. Luoksepäästävyydessä tuomari tuli suoraan kohti ja koski poskeen, jolloin Aiko puraisi häntä ranteeseen. Kaikki kävi hetkessä, ja tämän hetken haluaisin pois elämästäni.

Seuraavan viikon keskiviikkona käytiin Mäntsälän eläinlääkäriasemalla Niina Mennalla, joka erikoistunut koirien ja kissojen käytösongelmiin. Halusin varmistaa, että puremisen syynä ei ollut hammas- eikä korvakipu. Aiko antoi katsoa hampaat ja korvat, mutta sisäkorvien tutkimisesta Aiko ei tykännyt, koska kuonosta piti pitää kiinni tiukasti. Päätettiin rauhoittaa Aiko, jotta saatiin korvat ja hampaat tutkittua kunnolla. Korvista ei löytynyt vikaa, mutta hampaista löytyi purentavika. Yläleuan poskihammas (P4) hankaa alaleuan vastaavaa poskihammasta (M1), mistä seuraa kiillevaurio molempiin hampaisiin. Kiillevaurion ei pitäisi aiheuttaa vielä kipua, mutta aikaa myöten hampaat eivät tule kestämään, vaan lohkeavat. Varasin ajan Anidentiin (28.2).

Tokon treeniryhmässäni on samanlaisesta purentaviasta kärsivä dobermanni, joka on suurin piirtein Aikon ikäinen. Hänen hampaansa on pinnoitettu jo kahdesti Anidentissä (á 1100–1700 €) ja nyt pitäisi taas viedä, kunhan koiran emäntä saa rahat säästettyä.

Mitä sitten puremisen suhteen on tehty? Soitin tietysti hädissäni heti kokeen jälkeen kasvattaja-Saijalle sekä tokokouluttajallemme Sannalle. 

Saija otti yhteyttä Eläinkoulutuskeskukseen Erkku Kottoseen. Soitin Erkulle seuraavana maanantaina ja kävimme tilannetta läpi puhelimessa. Erkku ehdotti, että ryhtyisimme ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevan tokoharrastajan lopputyöprojektiksi. 

Sanna sanoi puhelimessa, että hän ei pidä Aikoa vihaisena koirana ja että hän miettii, mitä tehdään. Seuraavissa yhteisissä harjoituksissa Sanna teki Aikolle 3 kertaa kehätarkastuksen ja 4 kertaa luoksepäästävyyden. Minua pelotti aivan kamalasti, mutta Sanna sanoi, että hän ei pelkää. Hän on käsitellyt eläinlääkiksessä raivohulluja koiria, joten hän ei pelkää Aikoa. Tähän asti kehätarkastus ja luoksepäästävyys on vain tehty, mutta tästä lähtien niistä tulee tokoliikkeitä. Kehätarkastuksen ja luoksepäästävyyden saavat tehdä vain ne, jotka eivät pelkää Aikoa.

Tänään oli ensimmäinen tapaaminen ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevien kanssa Vantaalla. Menin sinne Katin kanssa. Meitä haastateltiin. Aikolle tehtiin lähestymisharjoituksia, joita videoitiin. Aiko oli aivan rauhallinen. Aiko vilkaisi lähestyvää ihmistä, mutta jatkoi katsekontaktia. Aikon kanssa leikittiin lelulla, jotta hänet saatiin kiihtymään. Aiko leikki vähän aikaa repimisleikkiä, mutta hetken kuluttua hän lopetti sen ja osoitti koko porukalle, miten nopeasti hän rauhoittuu.

Seuraava ongelmakoirakouluttajien tapaaminen on maaliskuussa, jolloin tehdään koulutussuunnitelma. Siihen mennessä opetamme Aikon koskemaan kuonolla sekä vasempaan että oikeaan käteen kämmen- ja rystypuolelle. 

Ilmeisesti puremisen sai aikaan uhka, jonka Aiko koki koskettaessa poskeen. Sille taas on oma historiansa. Kun oltiin tuomarikollegiossa marraskuussa, Aiko väisti säkäkorkeuden mittaamista. Ihmettelin sitä. Kati kertoi, että tuomarikokelas otti kiinni poskesta mitatessaan säkää. Nyt tuomari taas koski poskeen…

Harmittaa, että valitsin tuomarin väärin. Olen nähnyt tokokokeissa koirien väistävän häntä ja murisevan hänelle. Kerran tämä tuomari pyysi liikkeenohjaajaa tekemään puolestaan luoksepäästävyyden, koska koira murisi hänelle. Suurin osa koirista sietää häntä: jopa Ronja on ollut alokasluokassa hänen kokeessaan. Kun Aiko on epävarma, hän mieluummin hyökkää kuin pakenee. Aiko ei väistä. 

En hyväksy, että koira puree ihmisiä. Hampaiden purentavikojen periytymisestä en tiedä. Se on kuitenkin selvää, että Aiko ei jatka sukua vaan kastroidaan.

En tiedä, kykenenkö menemään enää koskaan tokokokeeseen kummankaan koiran kanssa. Pitää myös katsoa, millainen päätös Kennelliitosta tulee. Rallitokossa ja MEJÄssä ei ole luoksepäästävyyttä…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti