Kirje, jota olen odottanut koko kesän

Aikon ruumiinavauslausunto tuli vihdoinkin. Se luvattiin 2-3 kuukauden kuluttua, mutta sanottiin, että se voi tulla aiemminkin. Vähän yli 3 kuukautta siihen meni. Mitään elimellistä syytä aggressiiviseen käytökseen ei todettu.

Keväällä 2015 hallissa

Tänään Aiko olisi 4 vuotta, jos...

Featherfox Aiko FidoMido
30.4.2011-25.4.2015


Viime lauantaiaamuna Aiko herätti minut klo 7 hyppäämällä sänkyyn: "Nyt on aamu ja aurinko paistaa, ei enää nukuta". Juttelin Jaskan kanssa, että ensi viikolla Aiko täyttää 4 vuotta ja että Aiko on vielä hyvässä kunnossa.

Aamulenkin ja aamupalan jälkeen minä lähdin töihin arvioimaan opiskelijoiden tehtäviä ja Kati lähti kyydissäni Helsinkiin vaateostoksille. Jaska meni pihatöihin.

Puolenpäivän aikoihin Jaska soitti: " Tänne kuuluu huonoa. Aiko on karannut takapihan aidan yli naapurin puolelle ja purrut pihatöissä ollut naapurin rouvaa. Tilanne on nyt sellainen, että Aiko on vietävä lopetettavaksi". Olin aivan järkyttynyt. Soitin Aikon eläinlääkärille Sannalle ja kysyin, haluaisivatko he tutkia vielä Aikoa, jos vien sen YES:iin lopetettavaksi. Aikon munuaisten vajaakehitys oli niin selvä, ettei sitä tarvinnut enää tutkia. Mikäli kasvattaja haluaa ruumiinavauksen, se voidaan tehdä.

Tiesin, että Saija oli MH-kuvauksessa, joten lähetin hänelle tekstiviestin, jossa pyysin soittamaan, kun hän pääsee kuvauksesta.

Olin kotona Katin kanssa noin klo 15.30. Yritin soittaa naapurin rouvalle, joka oli tullut kotiin lääkäristä, mutta hän ei vastannut. Käytin Aikon lenkillä ja annoin hänen haistella ja nuoleskella kaikki narttujen pissat. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Yritin kuluttaa aikaa, sillä odotin, että saisin Saijan puhelimeen, ennen kuin soittaisin sairaalaan.

Kun Saija sitten soitti, päätös Aikon lopettamisesta vahvistui.  Emme tietäisi, milloin tapahtuisi seuraava pureminen, ja ainainen pelossa eläminen on rankkaa. Jos pystyisin, olisi hyvä, jos voisin viedä Aikon  avattavaksi.

Kun yritin soittaa, kopsautin puhelimen pöydälle niin, että se lakkasi toimimasta. Tuntui, että sekin yritti estää lopetusajan varaamista. Onnistuin sitten kuitenkin soittamaan sairaalan päivitykseen. Aiko olisi pitänyt viedä oman alueen päivystykseen. Minulla ei ollut voimia etsiä päivystävän eläinlääkärin tietoja ja minun olisi pitänyt itse viedä Aikon ruumis avattavaksi. Sovimme, että maksan ulkopaikkakuntalaisen korotetun hinnan ja saan tuoda Aikon YESiin, koska hän oli YESin asiakas.

Minä kysyin Katilta, halusiko hän lähteä saattamaan Aikoa viimeiselle matkalle. Yhdessä olimme Aikon hakeneetkin. Kati itki, mietti ja päätti lähteä mukaan. Jaska lähti kuskiksi.

Kello oli 18 ja kirkonkellot soivat, kun Aiko juoksi iloisesti autoon omaan häkkiinsä. Hirveä ajomatka. Tuskallinen.

YES:issä meidät otti vastaan miesopiskelija. Hän kyseli kaikessa rauhassa, miksi olimme päätyneet lopetukseen. Meidän piti päättää tuhkauksesta, uurnasta, ruumiinavauksesta.  Kati piti vielä Aikoa sylissään. Lääkäriopiskelija kertoi, mitä lopetuksessa tapahtuu. Minä olen sen kerran nähnyt, kun Leni-koirani lopetettiin 9 vuotta sitten.

Aikon lopetus sujui kaikessa rauhassa. Aiko oli ihan ystävällinen opiskelijalle. Aiko rauhoitettiin kevyesti kanyylin laittamista varten. Kun hän toi Aikon takaisin luoksemme laitettuaan kanyylin, Aiko olikin herännyt, nousi jaloilleen ja olisi lähtenyt kotiin. Sitten annettiin lisää rauhoittavaa lääkettä ja lopulta viimeiset lääkkeet. Aiko jäi sinne lattialle huovan päälle nukkumaan pää tassujen päällä.

Kotimatkalla laitoin naapurin rouvalle viestin, että nyt Aiko on lopetettu ja olen pahoillani siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän vastasi näin: " Hei Saija, teillä on suuri ikävä ja olen myös pahoillani tapahtuneesta. Katille erityisterveiset. Sain antibioottikuurin ja verentulo vähenee. Kyllä tämä tästä. Haleja, A.".

Vasta seuraavana päivänä selvisi koko puremisepisodin kulku. Aiko oli siis karannut takapihan naapurin puolelle. En tiedä, oliko hän mennyt katsomaan kissoja, vai mistä syystä. Naapurin rouva oli tuonut Aikoa kotiin. Kun he olivat tulleet meidän pihaamme, Aiko olisi halunnut mennä takapihallemme takaisin.  A oli soittanut ovikelloa ja kutsunut Aikoa. Silloin Aiko oli hyökännyt. Aikon mielestään meille ei tarvitse tulla vieraita. Kiia oli avannut oven ja saanut Aikon pois A:n kimpusta.

Tämä ei siis ollut ensimmäinen pureminen. Yksivuotiaana Aiko puri mökillä Jaskan veljeä keittiössä, kun hän tuli ottamaan kaapista ruokaa. Aiko puri tuomaria käteen tokokisassa, kun hän koski poskeen. Aikolla oli silloin paha tulehdus molemmin puolin poskihampaan juuressa. Silloin aggressio liittyi kipuun. Aikon käyttäytymistä on pitänyt varoa, kun meillä on ollut vieraita, sillä häneen ei ole voinut luottaa. Lauantaisen puremisen syy oli siis reviiriaggressio, kotialueen puolustaminen.

Olen miettinyt, olisi Aiko vielä elossa, jos en olisi mennyt töihin, jos A ei olisi yrittänyt saada Aikoa sisälle, jos... Tuntuu, että tein niin väärin. Olen kuitenkin yrittänyt hoitaa Aikoa mahdollisimman hyvin. Aikolla oli pysyvissä hampaissa kiillevaurioita, joita pinnoitettiin. Häneltä löytyi nielusta eosinofiilinen granulooma, joka ommeltiin. Munuaisten vajaatoimintaa hoidettiin lääkkein ja ruokavaliolla. Aikolla oli C/D-lonkat, mutta ne eivät haitanneet. Aiko oli iloinen hännänheiluttaja, seurallinen ja leikkisä fyysisesti hyvinvoiva nuori koira.

Mutta toisaalta, kuinka olisimme varmistuneet, ettei Aiko pääse enää puremaan ketään, joka tulee kotiin tai mökille. Oliko Aikolla jotakin muutakin kehityshäiriötä, joka sai aikaan puremisen? Aikon hampaat olisi pitänyt tarkistaa. Se olisi vaatinut rauhoittamisen, mikä puolestaan olisi voinut romahduttaa munuaisten tilan.

Haluaisin tietää, miksi Aiko reaktio kipuun ja kodin puolustamiseen oli pureminen. Kun Ronjaa sattuu (esimerkiksi hierottaessa), se ensin murisee, sitten näyttää hampaita, ja jos sekään ei tehoa, Ronja voi ottaa käden hampaiden väliin, mutta ei pure, mieluumminkin se haluaisi lähteä pois. Kun vieraita tulee, Ronja haukkuu (mikä vahvisti Aikon reviiriaggressiota), menee vieraan luo ja alkaa kerjätä rapsutuksia. Aikon reaktio oli nopea. Epävarmuus näkyi nopeana korvien vetämisenä taaksepäin ja sitten salamana hyökkäys. Siihen väliin ei ehtinyt.

Minulla on hirveä ikävä Aikoa. Nyt ei ole enää kokkikoikkeria keittiössä, kun laitan ruokaa. Ei ole Aikoa sanomassa "Hei, hei" aamulla ovella kun lähden töihin. Aiko ei ole olohuoneen ikkunassa, kun ajan autolla pihasta. Ihana puna-valkoinen koira ei nuku sänkyni jalkopäässä illalla eikä pää tyynylläni päivällä.  Kukaan ei jää peltolenkillä lähelleni kulkemaan, kun Ronja juoksee jossain kaukana. Milloin tämä hellittää?

Tähän päättyy Aikon ja Ronjan blogi. Kiitos Saijalle kaikesta tuesta!


The end

Vuosikatsaus

Blogini on ollut tauolla. Tuntuu, että mitään erityistä ei ole tapahtunut. Tavallista arkea.

Kati lopetti agilityn Ronjan kanssa. Viime kesänä he osallistuivat SM-kisoihin PORSKin maksijoukkueessa ja saivat radalta hylätyn. Syksyllä he vielä kävivät harjoituksissa, mutta tammikuussa Kati halusi antaa paikkansa jollekin, joka haluaa kehittyä ja kilpailla.

Minä aloitin Ronjan kanssa kilpailemisen rally-tokossa 16.8., ja 27.9. saatiin RTK1. Avoin luokka korkattiin 7.3. hyvällä tuloksella (96 p.)

Minä kävin rally-tokon koetoimitsijakurssin syksyllä ja tammi-helmikuun vaihteessa osallistui rally-tokon koulutusohjaajakurssille. Nyt pidän ensimmäistä kurssiani, jotta saan kurssiin liittyvät harjoittelut suoritettua.

Ronjalle tehtiin loka-marraskuussa iso (ja kallis) hammasoperaatio Anidentissä. Ronjan silmän alla oli turvotusta. Epäilin tulehtunutta poskihammasta, ja siitähän se johtui. Ronjalta oli murtunut poskihammas vasemmalta puolelta ylhäältä ja myös sen vastinkappale alapuolelta. Molemmat hampaat poistettiin. Ronjalla oli myös parodontiittia vasemmalla puolella, minkä vuoksi poistettiin kolmas hammas. Parondontiitti oli tuhonnut myös yhden hampaan juurta, mutta sille ei tehty mitään sillä kertaa.

Etuhampaiden takaa löytyi kasvain. Suukasvaimet ovat yleensä pahanlaatuisia, joten ennen lisätoimenpiteitä odotettiin lausunto kasvaimen laadusta. Kasvain oli hyvänlaatuinen ienkudoksen liikakasvu. Kahden viikon kuluttua hampaiden poistosta hampaan juureen laitettiin toisen koiran hampaasta otettu siirrännäinen, jonka pitäisi alkaa kasvattaa uutta hammasjuurta menetetyn hammasluun tilalle.

Viikko sitten kävin Ronjan kanssa tokokisassa PR-tallin maneesissa. Ronja teki töitä reippaasti. Saatiin EVL2 (235,5 p.). Ronja nollasi metallinoudon. Se on Ronjan inhokkiiike muutenkin, ja nyt kapula oli kylmä,  joten hän päätti olla tuomatta kapulaa. Ohjatussa noudossa Ronja oli menossa  niin innokkaasti kapulalle, että unohti mennä merkille.

Aiko on voinut ihan hyvin. Tammikuussa käytiin kontrollikäynnillä yliopistollisessa eläinsairaalassa ja ensi viikolla pitäisi mennä taas. Pissanäyttteen ottaminen 3 kertaa 3 päivän aikana on työlästä, samoin vedenjuonnin mittaaminen samalta ajalta. Aiko käy juomassa Ronjan vesikupista ja Ronja juo Aikon kupista. Minulle ehdotettiin, että koirat pitäisi pitää eristyksessä, mutta siihen en ryhdy. 

Koirat kuistilla aamulenkin jälkeen

Katsaus huhtikuuhun

Huhtikuun alussa Kati ja Ronja kisasivat agilityssa pitkän tauon jälkeen. Hyllyjä tuli. Monna Rantanen oli kuvaamassa koiria. Ronjasta otettiin muutama kuva.

Seuraavalla viikolla perjantaina oltiin agilitykisoissa Kotkassa. Nyt meni paremmmin, sillä kaikilta radoilta tuli tulos, vaikka yhtään nollaa ei tullutkaan.

Kun tultiin kotiin, Aiko oksensi. Hän meni ulos ja oksensi vielä toisen kerran. Yöllä kuulin hänen yökkäilevän kerran. Pelotti. Kirjoitin jo päiväkirjaani, että tämäkö on lopun alkua. Tyttöjen mielestä minä "aina ylireagoin".

Orimattilassa oli rally-tokokilpailu 13.4. Kävin kokeilemassa kisaamista Ronjan kanssa ja hankkimassa myös virallisen kisakirjan. Saatiin 97/100 p. ja sijoituttiin kolmanneksi.

Keskiviikkona ennen pääsiäistä Aikolla oli kontrollikäynti Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Munuaisarvot olivat laskeneet vähäproteiinisella ruokavaliolla, mutta alkalinen fosfataasi (AFOS) oli kohonnut. Syynä oli ilmeisesti edellisen perjantain oksentelu. Alkusyksystä mennään seuraavan kerran kontrollikäynnille, jos Aiko säilyy hyvävointisena. Kesällä pitää muistaa, että Aikolle ei saa antaa tulehduskipulääkkeitä. Mikäli joudutaan rauhoittamaan, vaikka vain tassuhaavan ompelemista varten, Aiko on "laitettava tippaan" ja verenpainetta on seurattava.

Hyvää palvelua eläinsairaalassa: side sopii hyvin hihnan väriin

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat kävivät uimassa; Aikokin! Olin ollut jotenkin ajattelematon ja en ollut laittanut koirille punkkikarkoitetta. Poimin Aikon turkilta kaksi kävelevää punkkia ja poistin punkkipihdeillä yhden mökillä ja kaksi pääsiäisen jälkeen kotona. Ronjan kainalosta löysin yhden. Yäk! Ostin molemmille Symppis-pannat. Ne haisivat tosi pahalle aluksi, mutta toivottavasti toimivat.

Vapun aikaan juhlittiin Aikon 3-vuotissyntymäpäivää. Aiko sai oman kakun ja synttärilahjaksi pallon.

Tätä olen miettinyt....

Mitä ollaan tehty tällä viikolla?
Maanantaina Kati kävi Ronjan kanssa Sannan treenissä. Olihan kiemurat.

Tiistaina tein kotona töitä, joten aloitin päivän peltolenkillä koirien kanssa. Illalla ajoin Porvoon Kerkkooseen rally-tokotreeneihin molempien koirien kanssa. Tein ALO-radan molempien koirien kanssa kahteen kertaan.

Keskiviikkoaamuna Ronjalla oli aika hierojalle. Selässä oli jotakin lihaskireyttä. Kysyin Tytiltä, sanooko hän joskus hieronnassa käyville, että nyt olisi parasta olla treenaamatta tai kisaamatta agilityssa. Hän totesi, että kyllä hän on sanonut, esimerkiksi silloin kun koira on liian lihava tai lihakset ovat pahasti jumissa. Puhuimme myös koirista, jotka jäävät eläkkeelle Ronjan ikäisinä. Mahtaa olla tylsä elämä entisellä harrastuskoiralla.

Torstaina Kati jäi lukemaan kokeeseen, vaikka Aikolla olisi ollut agilitytreenit. Minä olin iloinen Tapiolasta tulleen viestin takia. Tapiola korvaa Aikon eosinofilisen granulooman hoidon ja tutkimuksen.

Perjantaina käytin Ronjan rokotettavana. Ronja ei ole koskaan tykännyt eläinlääkärikäynneistä. Hän suhtautui epäilevästi eläinlääkäriin: meni minun selkäni taakse piiloon. Ronja sai rokotteensa, ja eläinlääkäri välttyi koiran puremalta. Ronjan hampaissa on niin vähän hammaskiveä, ettei sitä tarvitse poistaa.  Aiko oli mukana autossa. Käytin Aikon vaa'alla, koska Aiko ei saisi lihoa eikä laihtua. Aiko painoi 16,6-16,7 kg, kun eläinsairaalassa Aikon paino oli 16,8 kg. Olen siis osannut antaa aikalailla sopivan määrän uutta ruokaa.

Aiko 2 v 9 kk

Lauantaiaamuna kello soi seitsemältä. Ajoin lumisateessa lähes auraamatonta tietä hallille tokoilemaan. Kukaan muu ei tullut treeneihin, joten saatiin harjoitella ihan omassa rauhassa.

Olen miettinyt, millaista elämä olisi, jos ei harrastaisi mitään koirien kanssa. Kävisi vain kävelyllä niiden kanssa ja antaisi niille kaksi kertaa päivässä ruoan, ei mitään muuta. Mihin käyttäisin kaiken koiraharrastuksilta säästyneen ajan ja rahan?

Sohvachampions

Luin eilen Hesarin kuukausiliitteestä jutun  geenivirheestä, joka aiheuttaa Huntingtonin taudin. Tauti voidaan todeta verikokeesta. Osa tautia sairastavan suvun ihmisistä ei halua käydä testissä, koska he eivät jaksaisi elää, mikäli saisivat tietää perineensä geenivirheen. Mietin, olisiko minulle ollut parempi, etten olisi saanut tietää Aikon sairastavan perinnöllistä munuaisten vajaatoimintaa. En tiedä, kuinka paljon ruokavalio oikeasti auttaa. Nyt seuraan joka päivä, onko Aikolla oireita.

Lisää "terveystietoja"

Keskiviikkona tuli Tapiolasta kirje: Tapiola ei  korvaa Aiko munuaissairauteen liittyviä kuluja, koska kyseessä on synnynnäinen sairaus. Sähköpostissa odotti viesti Anidentistä Niina Luotoselta. Aikon kitalaen haavaumasta otetusta näytteestä oli tullut vastaus. Kyseessä oli  eosinofiilinen granulooma. Kasvainsoluja ei todettu.

Eosinofiilisen granulooman aiheuttaja on epäselvä. Taustalla epäillään yliherkkyysreaktiota. On mahdollista, että granulooma ei poiston jälkeen uusi lainkaan. Jatkamme siis vain kalaöljyn lisäämistä Aikon ruokaan. 

Varmistin vielä Niinalta, voiko korkea veren ureapitoisuus aiheuttaa tämän haavauman. Hän vastasi torstaiaamuna, että on epätodennäköistä, että ureapitoisuuden aiheuttamssa haavaumassa olisi eosinofiilejä. Sähköpostin lopussa oli jälleen huomautus, että "jos tulee jotakin kysyttävää, vastaan mielelläni". Olen saanut todella hyvää palvelua Anidentistä!

Eilen Kennelliiton Omakoirasta oli tullut sähköpostia. Aikon lonkka- ja kyynärnivelien lausunto oli maksamista vaille valmis. Aikon kyynärät ovat 0/0, mutta lonkat C/D. Olkoon, Aiko pärjää niillä loppuelämänsä! Kati jatkaa Aikon kanssa agilitya tämän kevään ajan, jos Aiko pysyy oireettomana.

Tänä aamuna näin tokotreeeneissä Sannan, joka oli ollut ohjaavana opettajana, kun Aiko oli pieneläinsairaalassa. Hän hämmästeli sitä, että Aiko on edelleen oireeton.Yleensä koira, joka on IRIS luokituksessa tasolla 3, ei ole enää oireeton.  Ainakin voin olla varma, että en ole itse aiheuttanut vahinkoa Aikon munuaisille. Kyselin, mistä tiedän, milloin minun on luovuttava Aikosta. Kun munuaisten vajaatoiminta etenee, ruoansulatuselimistön limakalvoille syntyy vaurioita, jotka saavat aikaan kipuja, koira ei halua syödä ja lihasmassa häviää.

Aiko oli reipas tokokoira tänäkin aamuna. Pitäisi videoida, kuinka ripeästi Aiko juoksee ruutuun. Tehtiin myös kaikki jäävät liikkeet, merkkille menoa, paikallaolo ja hyppy. Tunnistusnoudossa omaa kapulaa ei meinannut löytyä millään. Palkkasin Aikoa hänen omalla ruoallaan. Ehkä kapula ei haissut samalla tavalla kuin tavallisesti, kun olen palkannut siansydämillä.

Ronja teki tällä kertaa kaukokäskyt hyvin. Ruudussa meillä on uusi ongelma. Ronja kävelee monta askelta eteenpäin, kun käsken seisomasta maahan. Onpahan taas jotain, mitä treenata....

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen...

Viikin pieneläinsairaalasta soitettiin minulle eilen ja kysyttiin, pystyisinkö tuomaan Aikon peruutusajalle huomenna. Sovittiin, että vien Aikon aamulla töihin mennesä ja haen pois töistä tullessani.

Aiko otettiin minulta samantien, kun pääsimme sisälle sairaalaan. Kerrottiin, että iltapäivällä kahden aikoihin minulle soitetaan tiedoista. Minua alkoi jo hermostuttaa, kun soittoa ei kuulunut. Vähän ennen neljää sain soiton.

Aikolle oli tehty laaja vatsaontelon ultraäänitutkimus, otettu verikoe ja virtsakoe sekä mitattu verenpaine. Verenpaine oli normaali. Virtsassa oli proteiinia ja se oli hyvin laimeaa, mikä tarkoittaa, että munuaiset eivät väkevöi virtsaa. Veressä munuaisarvot (kretiniini ja urea) olivat selvästi koholla.

Ultraäänitutkimuksessa oli havaittu, että munuaiset eivät näyttäneet ollenkaan siltä, miltä niiden olisi pitänyt näyttää. Sisärakenteessa ei voitu erottaa normaalia munuaisen kuori- ja ydinosaa, munuaiset olivat muhkuraiset ja hieman normaalia pienemmmät.

Lopputulokseksi tuli, että Aikolla on molemminpuolinen munuaisten vajaakehitys ja krooninen munuaisten vajaatoiminta. Diagnoosi viittaa kooikerhondjeilla esiintyvään perinnölliseen munuaisten vaajakehitykseen. Aikoa hoitanut lääkäri sanoi, että he olivat löytäneet vanhan tieteellisen artikkelin, jossa oli kuvattu tätä sairauttta kolmella kooikerhondjella. Taudille on olemassa geenitesti, joka voidaan tehdä verestä.

Mitä tästä eteenpäin? Elinajan ennustetta on vaikea antaa, koska ei ole tietoa taudin etenemisestä, mutta suuntaa-antavana voidaan pitää 1-2 vuotta. Kolmen kuukauden kuluttua mennään seurantakäynnille. Ruoaksi annetaan munuaisten vajaatoimintaa sairastaville suunniteltua erikoisruokaa.

Suussa ollut haavauma oli parantunut hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että hän ei olisi tiennyt siellä olleen mitään, ellen minä olisi kertonut. Haavaumat voivat johtua myös veren korkeasta ureapitoisuudesta.

Kun  tulin kotiin, huomasin, että Aikon mahanalusta oli ajeltu paljaaksi. Voi pientä, ulkona on pakkasta!

Aiko kiillevaurioiden kontrollikäynnillä

Odottelin syksyllä kutsua kiillevaurioiden seurantakäynnille, mutta sitä ei kuulunut. Niinpä varasin ajan ja kysyin, voisiko samassa rauhoituksessa ottaa myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Se onnistui, sillä Anidentissa oli otettu käyttöön uusi röntgenlaite.

Hain Katin koulusta ja ajoimme Veikkolaan. Aiko oli innokkaasti menossa sisään lääkäriasemalle. Lämmönmittaaminen peräaukosta ei onnistunut. Sitä poika ei sietänyt ja suhtautui sen jälkeen eläintenhoitajaan epäillen.

Menimme käymään kaupassa, sillä Aikolle oli varattu kahden tunnin aika.  Meille sanottin, että voimme tulla hakemaan Aikon kuuden ja seitsemän välillä, mutta meille soitetaan, jos löytyy jotakin. Kun lääkäri soitti, pelkäsin pahaa. Ensin kerrottiin hyvät uutiset: paikat ovat pysyneet hyvin, merkkejä tulehduksesta ei ole, ylös takahampaisiin on kertynyt hammaskiveä, joka on poistettu. Mutta sitten: Aikon pehmeästä kitalaesta löydettiin 8 mm x 12 mm haavauma. Sovittiin, että se poistetaan ja että siitä lähetetään koepala tutkittavaksi Englantiin sekä Aikosta otetaan verinäyte. Haava on joko eosinofiilinen granulooma tai kasvainmuutos.

Granuloomia tavataan Anidentissä noin kerran kuukaudessa koirilta. Joillakin roduilla, kuten cavaliereilla ne  ovat jostakin syystä yleisempiä. Toisinaan ne häviävät itsestään. Joskus ne voivat olla ensimmäinen merkki munuaisten vajaatoiminnasta.

Menimme Anidentiin odottelemaan. Kello oli jo melkein kahdeksan, kun Aiko suostui heräämään. Katsoimme lääkärin kanssa  hammaskuvat. Aikolla on hienot hampaat ja kohdat, joista hampaat poistettiin, ovat parantuneet hyvin. Lonkat ja kyynärät näyttävät olevan kunnossa. Lonkkamaljat ovat siistit ja lonkkaluut asettuvat niihin kauniisti.

Aikon verinäyte oli valmistunut sillä aikaa. Maksa-arvo oli vain hieman koholla, mutta munuaisarvot olivat kohonneet.
Urea:
BUN    18.2 *   viitearvo: 2.5-8.9  mmol/L

Kreatiniini:

CRE     230 *   27-124  umol/L 

Sovittiin, että otan aamulla virtsanäytteen ja vien sen Järvenpäähän eläinlääkäriasemalle tutkittavaksi.

Murheellisin mielin ajelimme kotiin. Veikkolassa satoi vettä, mutta Lahden moottoritiellä vesi muuttui rännäksi ja loppumatkan ajoimme lumisateessa sohjoista tietä.

Aiko oli jo illalla reipas. Hän söi vähän. Aamulla hän tervehti häntä heiluen. Saa nähdä, mitä pikku-ukkoja Aiko alkaa nähdä, sillä hain hänelle vahvoja kipulääkkeitä apteekista.

Ronja tokoili seurojen välisissä

Tänään oli Porvoon Palveluskoirien ja Porvoonseudun koiraharrastajien tottelevaisuuskoe. Osallistuin Ronjan kanssa voittajaluokkaan. Tuomarina oli Anne Nokelainen.

Tuomari halusi, että kehätarkastukseen mentiin ilman hihnaa. Ronja meni itse tervehtimään. Tuomari silitteli koiraa, mutta ei kurkkinut leikatun nartun hännän alle. Olin niin iloinen Ronjan hyvästä käytöksestä.

Paikallaoloon mentiin viimeisenä. Ronja ja kaikki muutkin pysyivät maassa.

• Paikallaolosta 10

Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppynouto. Ronja hyppäsi laiskasti ja kapulasta oli huono ote.

• Arvosana 8

Metallinouto oli hyppynoudon jälkeen. Ronja mietti, toisiko vai ei, mutta toi ennen kuin sanoin toista käskyä. 

• Arvosana 7

Kaukokäskyissä Ronja tarvitsi kaksi käskyä maasta istumaan nousemiseen ja eteni vähän.

• Arvosana 8

Ruutuun Ronja meni vauhdikkaasti. Vaikka kuinka ollaan harjoiteltu, että ruudussa pitää mennä takareunaan, niin taas koira jäi ruudun etuosaan. Tassut olivat hädin tuskin ruudussa, mutta onneksi olivat.

• Arvosana 9

Luoksetulossa maahanmeno meni pitkäksi, mutta seisahtaminen olisi saanut olla tuomarin mielestä terävämpi.

•  Arvosana 9

Liikkeestä istuminen meni muuten hyvin, mutta minä meinasin palata koiran vasemmalle puolelle. Onneksi tajusin hetkeä ennen!

• Arvosana 9

Sitten alkoi seuraaminen, joka oli pitkä. Minun piti seuruutta  koiraa ihan  lähelle ruutua. Pelkäsin, että ruutuhullu koira ampaiseen sinne, mutta ei mennyt, erkani  vain täyskäännöksessä. Muutenkin Ronja seilasi seuraamisessa. Siis tavallista Ronjan seuraamista.

• Arvosana 7½

Viimeisenä oli tunnistusnouto. Liikkeenohjaaja teki liikkeeen vanhoilla säännöillä, josta minä hämäännyin. Ihmettelin, kun liikkeenohjaaja ei tullut hakemaan kapulaa ja sanoin jotakin, vaikka minun pitäisi olla hiljaa.
Ronja nosti ensin väärän kapulan, mutta toi oikean.  Harmitti kamalasti, koska tunnaria ei ole koskaan nollattu. Tunnistamisosuus on Ronjalla 99 %:sti varma. Ongelmana on ollut kapulan palautus, mutta nyt Ronja toi hyvin kapulan.

•  Arvosana 0

Kokonaisvaikutus 8.

Yhteensä pisteitä tuli 231, II-tulos ja sijoitus 4.

Se oli hyvä, edullinen harjoitus, jossa oli sekä liikkeenohjaaja että tuomari. Lähdin kotiin hyvillä mielin.

Kotona odotti LähiTapiolan kirje. Aikon hammashoidosta ei korvata mitään. "Vakuutuksesta ei korvata piileviä vikoja eli vikoja, jotka ovat olleet koiralla jo ennen vakuutuksen alkamista riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa." "Emme voi suorittaa korvausta hammashoidosta, koska pentuiällä ennen hampaiden puhkeamista sairastetu infektio on ollut ennen vakuutuksen voimaantuloa." Siis saako pennuille vakuutuksen ennen syntymää kuten ainakin ennen sai vauvoille?
 

Koirat jälleen kunnossa

Maantaina käytiin Aikon kanssa Anidentissä hampaiden poiston jälkitarkastuksessa. Haavat olivat parantuneet hyvin, vain muutamia tikkejä oli jäljellä.

Tiistaina Ronja liikkui jo hyvin, mutta Kati ja Ronja jättivät vielä agilitytreenit väliin. Minä olin Aikon kanssa Sannan tokotreenissä. Tehtiin paikallaolo ja luoksetulo. Sitten Sanna antoi vinkkejä EVL:n Zetan (liikkeestä istuminen, seisominen ja maahanmeno) harjoituksiin.

Eilen kävin hallilla treenamassa tokoa molempien koirien kanssa. Olin tyytyväinen Ronjaan ohjatussa noudossa: molemmat suunnat menivät oikein eikä Ronja yrittänyt keskikapulalle. Ruudussa pitää palata harjoittelemaan oikeaa paikkaa, koska Ronja jää liian eteen. Aikon kanssa harjoittelin  kotiläksyä. Kertasin myös alo-avo -liikkeitä. Olin tyytyväinen alo-hyppyyn ja noutoon. Laitoin myös koirat paikallaoloon. Ronja istui ja Aiko oli maassa noin 2 minuuttia ja minä olin piilossa. 

Hierominen on tehnyt ainakin Aikolle hyvää: peppu pyörii, kun Aiko on iloinen. Jäykkyys selässä on vähentynyt.  Ensi viiikolla keskiviikkona mennään taas Tytin luo. Koirat ovat niin erilaisia. Kun Aikoon sattuu hierottaessa, hän katsoo Tyttiä silmiin ja saa makupalan. Kun Ronjaan sattuu, Ronja murisee. Jos sattuu liikaa, Ronja tekee pienen kävelylenkin ja palaa hierottavaksi. Ronja saa makupalat hieronnan lopuksi. Viimeksi Ronja meinasi jo nuolla Tytin naaman kiitokseksi.

Kiva, kun tulee kevät ja on valoisaa. Harmi vain, että Aikon mielestä edes viikonloppuna ei voi nukkua pitkään. Tänäkin aamuna Aiko oli puoli seitsemältä sitä mieltä, että nyt on aika herätä ja lähteä peltolenkille: aurinko paistaa jo!

Kun lenkillä on käyty, voi taas levätä

Takapihalla on kivaa, kun aurinko paistaa

Olen sitä mieltä, että täällä on ollut joku!

Potilaita

Eilen oli agilitykisa Vantaalla. Vaikka pakkasta oli meillä kotona aamulla 17 astetta, Vantaalla oli vain 8 astetta, kun menimme sinne yhdeksän jälkeen. Maksien hyppyrata oli ensimmäisenä klo 10. Tein lenkin  ja Kati kävi tekemässä hyppyjä ja putkia lämmittelyalueella ennen rataan tutustumista.

Radalla oli hyviä pätkiä, mutta Ronja ei ollut kunnolla "kuulolla", kuten usein käy ensimmäisellä radalla. Tuloksena oli  hylätty.  Kun vein Ronjan kävelylle, huomasin, että hän liikkui jotenkin oudosti. Pihakin oli tosi jäinen, joten en tiennyt, mistä jäykät liikkeet johtuivat. Aurinko lämmitti jo mukavasti, joten vein Ronjan vähäksi aikaa autoon rauhoittumaan.

Kun menin hakemaan Ronjan, tajusin heti, että tänään ei  enää kilpailla. Liikkuminen teki kipeää. Haettiin kilpailukirja pois. Kati lähti isänsä kyydissä  kotiin Ronjan kanssa ja minä menin töihin. Onneksi kotoa löytyi Rimadyliä. Valvoin Ronjan kanssa yöllä, koska jokainen liikahdus sattui ja Ronja vinkaisi.

Aamupäivällä soitin päivystävälle eläinlääkärillle ja sain kipulääkereseptin Porvooseen apteekkiin. Ronjalla on myös maha sekaisin, joten ostin eläinlääkärin neuvosta myös Canicuria. Iltapäivällä kipu, joka on oikeassa lavassa, näytti helpottavan. Ronjalla on aika hierojalle keskiviikkona.

Olemme seuranneet Aikon hampaiden paranemista jännittynein mielin. Suu on huuhdeltava kaksi kertaa päivässä Hexarinsellä. Siitä Aiko-poika ei pidä. Aluksi tehtiin niin, että Kati piti kiinni ja minä ruiskutin nestettä. Nyt Kati hoitaa koko jutun yksin, mutta helppo juttu se ei ole. Kun Kati ottaa ruiskuun suuhuuhdetta, Aiko lähtee karkuun. En tiedä, onko se osittain leikkiä, koska häntä heiluu ja Aiko näyttää lällättävän: "Etpäs saa minua kiinni". Kun Kati ottaa Aikon kiinni ja sanoo: "Avaa suu", Aiko avaa suunsa ja homma saadaan hoidettua.

Alkaa jo uuvuttaa tämä koirien sairastupa!

Tuomarin puremisen syy selvisi

Käytiin Aikon kanssa Anidentissä.

Aikolta poistettiin 2 poskihammasta, siis yksi molemmilta puolilta, koska niiden juurissa oli tulehdus. Se oli vaurioittanut jo hampaiden kiinnityskudoksiakin. Syynä tulehdukseen on kiillevaurio. Se on todennäköisesti syntynyt pentuiällä ennen hampaiden puhkeamista sairastetun infektion seurauksena. Siis Aikolla on ollut jokin tulehdus pentulaatikossa silloin, kun pysyvien hampaiden aihiot ovat alkaneet kehittyä. Kiillevaurioiden takia pinnoitettiin vielä 8 hammasta. Aikolla ei ole purentavikaa.

Helpottava tietää, miksi Aiko puri tuomaria. Suu on ollut varmaan kipeä jo tuomarikollegiossa ennen joulua, jolloin tuomarikokelas otti poskesta kiinni mitatessaan säkää. Tuomarin koskettaminen poskeen tottelevaisuuskokeessa oli sitten jo liikaa Aikolle. Kennelliitosta ei ole tullut vielä mitään ”tuomiota”. Saa nähdä, milloin tulee ja millainen.

Kaikenlaista viime viikolta

Maanantai Aiko harjoitteli Katin kanssa agilitytreeneissä ensimmäisen kerran keinua. Minä harjoittelin Ronjan kanssa hallin pihalla tunnistusnoutoa ja seuraamista.

Tiistaina tein töitä kotona. Soitin nuohoojalle sopiakseni nuohousajan. Hän kysyi, voisiko hän tulla jo puolen tunnin kuluttua. Kääk! Autoni oli Joonaksella Järvenpäässä ja autossa oli Aikon häkki. Nuohooja sanoi, että hän ei pelkää koiria. No, laitoin ensin Aikon makuuhuoneeseen oven taakse. Ronja vuhkasi nuohoojalle, mutta antoi sitten rapsuttaa. Kun nuohooja oli käymässä ulkona, otin Aikonkin olohuoneeseen. Pidin molemmat koirat edessäni kontaktissa, kun nuohooja tuli takaisin. Huh, selvisin...

Tiistaina Ronja ei päässyt agilityyn, koska Kati loukkasi peukalonsa hiihtoladulla. Porvoon sairaalan päivystyksessä meni 2½ tuntia. Ehdin vielä Aikon kanssa tokotreeneihin. Taina videoi seuraamistamme. Minun pitäisi muistaa kävellä Aikon kanssa lyhyemmillä askelilla kuin Ronjan kanssa. Kaikki jäävät liikkeet, myös liikkeestä istuminen onnistuivat.

Keskiviikkoaaamuna tein Ronjan kanssa tokotreenin parkkipaikalla. Ohjattu nouto alkaa sujua. Kiva, että aamullakin on valoisaa.

Torstaina ajettiin Katin ja Aikon kanssa Veikkolaan Anidentiin. Meillä oli vastaanottoaika klo 18.00, mutta edellinen asiakas ei ollut tullut, joten pääsimme sisään etuajassa. Klo 18 olimme jo pihalla poislähdössä 80 € köyhempinä.

Diagnoosi:  esitarkastus hammashoitoa varten. Epäily kiillevauriosta. Yleistarkastuksessa todetaan jonkin verran hammaskiveä ja plakkia. Epäiltyjä kiillevaurioalueita ei pysty hereillä tehdyssä tutkimuksesssa näkemään ja ne onkin tutkittava tarkemmin nukutuksessa.
Varataan aika 1,5 h: hammastarkastus, hampaiden röntgenkuvaus, puhdistus ja tarvittaessa kiillevaurioiden pinnoitus. Hinta-arvio noin 400 € ja pinnoitukset noin 100-200 €.

Menen sinne tiistaina 12.3. Aikon kanssa seuraavan kerran.

Siitä tulikin mieleeni, että seikkaillessani pentusivuilla huomasin ensimmäisen kysymyksen pentuihin liittyen olevan, että mitä pentu maksaa. Tuonne hammaslääkärilleni taitaa mennä yhden pennun hinta.

Perjantaina laiskotti niin, että en jaksanut tehdä mitään muuta kuin lenkit koirien kanssa. Olen nyt käynyt 2 viikkoa lenkillä molempien koirien kanssa. Ensin oli talviloma ja tällä viikolla Katin peukalo on ollut kipeä. Aiko ei haistele juuri ollenkaan lenkillä. Se johtuu joko siitä, että Ronjan kanssa mennään reippaasti eteenpäin eikä jäädä nuuskuttelemaan tai siitä, että ollaan tehty Sannan "nöyryysharjoituksia" seuraamisessa.

Lauantaiaamuna tehtiin peltolenkki. Oli pakkasta, mutta se ei haitannut. Ronja juoksenteli ties missä, mutta Aiko kulki lähellä. Iltapäivällä tokoilin sekä Ronjan että Aikon kanssa. Aiko oli niin ihanan innokas! Ronjan kanssa meni hyvin ohjatun suunnat, kaukokäskyt ja luoksetulo. Kentällä oli  merkkejä Z:taa varten, joten ruutu ei meinannut löytyä.

Tänään koirat ovat keskittyneet luiden syöntiin pihalla. Lumen alla on niin liukas jää, etten uskaltanut mennä tokoilemaan. Ronjan mielestä paras palkka on pallo, jonka hän mieluiten nappaa lennosta.

Purentavikoja

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan mitään Aikosta, koska olen ollut niin masentunut. Mietin jo koko blogikirjoittelun lopettamista. Mutta toisaalta, ehkä joku jossain joutuu samaan tilanteeseen, vaikka en sitä kenellekään toivo. 

Aikosta paljastui kahdenlaista purentavikaa. 

Tammikuun lopussa mentiin ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseen. Luoksepäästävyydessä Aiko nappasi tuomaria ranteesta. Koesuoritus keskeytettiin ja ilmoitus vihaisesta koirasta lähti Kennelliittoon. En voinut kuvitella, että niin olisi voinut käydä. Aikolle on tehty kehätarkastus monta kertaa, samoin luoksepäästävyys. Siinä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. 

Pelkäsin paikallaanoloa, koska huomasin, että arpa oli valinnut Aikon viereen newfoundlandin koiran. Aiko pelkää naapurin nöffiurosta. Tapasimme ulkona ennen koetta. Teimme ohitusharjoituksia ja lopuksi vielä tein jäävät liikkeet nöffin luona. Aiko huomasi, että se olikin kiva narttukoira. Minun ei siis tarvinnut pelätä edes paikallaoloa.

Kehätarkastuksessa Aiko murahti tuomarille, kun hän silitti poskesta. Aiko antoi kuitenkin tuomarin käsitellä itsensä muuten. Luoksepäästävyydessä tuomari tuli suoraan kohti ja koski poskeen, jolloin Aiko puraisi häntä ranteeseen. Kaikki kävi hetkessä, ja tämän hetken haluaisin pois elämästäni.

Seuraavan viikon keskiviikkona käytiin Mäntsälän eläinlääkäriasemalla Niina Mennalla, joka erikoistunut koirien ja kissojen käytösongelmiin. Halusin varmistaa, että puremisen syynä ei ollut hammas- eikä korvakipu. Aiko antoi katsoa hampaat ja korvat, mutta sisäkorvien tutkimisesta Aiko ei tykännyt, koska kuonosta piti pitää kiinni tiukasti. Päätettiin rauhoittaa Aiko, jotta saatiin korvat ja hampaat tutkittua kunnolla. Korvista ei löytynyt vikaa, mutta hampaista löytyi purentavika. Yläleuan poskihammas (P4) hankaa alaleuan vastaavaa poskihammasta (M1), mistä seuraa kiillevaurio molempiin hampaisiin. Kiillevaurion ei pitäisi aiheuttaa vielä kipua, mutta aikaa myöten hampaat eivät tule kestämään, vaan lohkeavat. Varasin ajan Anidentiin (28.2).

Tokon treeniryhmässäni on samanlaisesta purentaviasta kärsivä dobermanni, joka on suurin piirtein Aikon ikäinen. Hänen hampaansa on pinnoitettu jo kahdesti Anidentissä (á 1100–1700 €) ja nyt pitäisi taas viedä, kunhan koiran emäntä saa rahat säästettyä.

Mitä sitten puremisen suhteen on tehty? Soitin tietysti hädissäni heti kokeen jälkeen kasvattaja-Saijalle sekä tokokouluttajallemme Sannalle. 

Saija otti yhteyttä Eläinkoulutuskeskukseen Erkku Kottoseen. Soitin Erkulle seuraavana maanantaina ja kävimme tilannetta läpi puhelimessa. Erkku ehdotti, että ryhtyisimme ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevan tokoharrastajan lopputyöprojektiksi. 

Sanna sanoi puhelimessa, että hän ei pidä Aikoa vihaisena koirana ja että hän miettii, mitä tehdään. Seuraavissa yhteisissä harjoituksissa Sanna teki Aikolle 3 kertaa kehätarkastuksen ja 4 kertaa luoksepäästävyyden. Minua pelotti aivan kamalasti, mutta Sanna sanoi, että hän ei pelkää. Hän on käsitellyt eläinlääkiksessä raivohulluja koiria, joten hän ei pelkää Aikoa. Tähän asti kehätarkastus ja luoksepäästävyys on vain tehty, mutta tästä lähtien niistä tulee tokoliikkeitä. Kehätarkastuksen ja luoksepäästävyyden saavat tehdä vain ne, jotka eivät pelkää Aikoa.

Tänään oli ensimmäinen tapaaminen ongelmakoirakouluttajaksi opiskelevien kanssa Vantaalla. Menin sinne Katin kanssa. Meitä haastateltiin. Aikolle tehtiin lähestymisharjoituksia, joita videoitiin. Aiko oli aivan rauhallinen. Aiko vilkaisi lähestyvää ihmistä, mutta jatkoi katsekontaktia. Aikon kanssa leikittiin lelulla, jotta hänet saatiin kiihtymään. Aiko leikki vähän aikaa repimisleikkiä, mutta hetken kuluttua hän lopetti sen ja osoitti koko porukalle, miten nopeasti hän rauhoittuu.

Seuraava ongelmakoirakouluttajien tapaaminen on maaliskuussa, jolloin tehdään koulutussuunnitelma. Siihen mennessä opetamme Aikon koskemaan kuonolla sekä vasempaan että oikeaan käteen kämmen- ja rystypuolelle. 

Ilmeisesti puremisen sai aikaan uhka, jonka Aiko koki koskettaessa poskeen. Sille taas on oma historiansa. Kun oltiin tuomarikollegiossa marraskuussa, Aiko väisti säkäkorkeuden mittaamista. Ihmettelin sitä. Kati kertoi, että tuomarikokelas otti kiinni poskesta mitatessaan säkää. Nyt tuomari taas koski poskeen…

Harmittaa, että valitsin tuomarin väärin. Olen nähnyt tokokokeissa koirien väistävän häntä ja murisevan hänelle. Kerran tämä tuomari pyysi liikkeenohjaajaa tekemään puolestaan luoksepäästävyyden, koska koira murisi hänelle. Suurin osa koirista sietää häntä: jopa Ronja on ollut alokasluokassa hänen kokeessaan. Kun Aiko on epävarma, hän mieluummin hyökkää kuin pakenee. Aiko ei väistä. 

En hyväksy, että koira puree ihmisiä. Hampaiden purentavikojen periytymisestä en tiedä. Se on kuitenkin selvää, että Aiko ei jatka sukua vaan kastroidaan.

En tiedä, kykenenkö menemään enää koskaan tokokokeeseen kummankaan koiran kanssa. Pitää myös katsoa, millainen päätös Kennelliitosta tulee. Rallitokossa ja MEJÄssä ei ole luoksepäästävyyttä…