I wanna be forever young

Käväisin eilen Inkoossa Ronjan kanssa tokokisassa. Kisapaikka oli minun mielestäni kiva, mutta Ronja lähti toisessa liikkeessä, ohjatussa noudossa kehän ulkopuolelle. Saatiin punainen kortti ja lähdettiin kotimatkalle. Arvaa, harmittiko? Olin tyytyväinen, kun saatiin oikeanpuoleinen kapula, sillä vasen oli kohti ruutua. Ronja oli hiljaa, kun kapulat vietiin, meni hyvin merkille, otti suunnan oikealle kapulalle (yes!) ja siitä ohi kohti sisääntuloaukkoa, ja kehän ulkopuolelle. Ronja tuli heti käskystä takaisin, mutta se oli myöhäistä.

Tänä aamuna ajelin Vantaalle Ojangolle epäviralliseen rally-tokokisaan sekä Ronjan että Aikon kanssa. Luulin, että kisa olisi ollut sisällä hallissa, mutta se olikin ulkona. Olen treenannut vain hallissa. Minulla oli sandaalit hiekkakentälle, aurinko paistoi kuumasti eikä minulla ollut edes lippistä. Onneksi olin ilmoittanut molemmat koirat alokasluokkaan.

Tuomarina oli Hannele Pirttimaa. Radalla oli pitkä pätkä juoksua: myös pujottelu ja käännös oikeaan juosten. Alokasluokassa oli noin 20 koiraa. Aikon vuoro oli medikoirien viimeisenä. Otin Aikon suoraan autosta radalle enkä antanut sen haistella ollenkaan. Se oli viisasta, sillä Aiko ei haistellut myöskään radalla. Ronjan ja Aikon välissä oli 4 koiraa, joten ehdin hyvin hakea Ronjan.

Sain Aikon kanssa 94 pistettä, Ronjan kanssa 96 pistettä. Aikon kanssa oli  pari epätarkasti suoritettua tehtävää ja taluttimen kiristymistä; Ronjan kanssa yhdellä kyltillä oli puutteellinen yhteistyö ja pujottelussa talutin kiristyi. Kaikki olivat yhden pisteen virheitä. Tajusin, että en ole koko keväänä tehnyt kummankaan koiran kanssa pujottelua juosten. Tultiin Ronjan kanssa kolmanneksi ja saatiin palkinnoksi 3 kg Royal Caninin maxikoirille tarkoitettua junioriruokaa :)

Ruokaa jäljellä

Aiko herätti  euroviisuja viime yönä katsoneet tytöt. "Minä haluan ruokaa, miksei se tule jo!!!", kuului komentohaukku. No, ei tullut.

Kävin metsässä tekemässä Aikolle jäljen, jonka alussa ja puolimatkassa oli askelissa Natural Menun nappuloita ja lopussa aamuruoka rasiassa. Ronjalle tein pitemmän jäljen kuin Aikolle, ja laitoin jäljelle viisi yrttipurkkia, joissa oli lihapullaa pilkottuna.

Aiko ajoi jäljen ensin. Alussa makupalat löytyivät helposti. Kun makupaloja ei ollut, Aikolta meinasi mennä usko jäljen jatkumiseen. Pieni kannustus, ja jäljestys jatkui.  Aikolla on uskomattoman hyvä nenä. Puolimatkan makupalat löytyivät helposti, ja sitten lopussa Aiko osasi jäljestää suoraan kohti ruokapurkkia.

Ronjan jälki ehti vanheta noin tunnin. Ronjalla oli intoa turhankin paljon. Jälkiliina kiertyi muutaman kerran tiukasti risujen ympärille, mikä häiritsi jäljestämistä. Jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa, mutta nekin Ronja teki hyvin. Koska en aio kisata Ronjan kanssa jäljellä, en laittanut keppejä, mutta purkit pitää näyttää samalla tavalla kuin kepit, menemällä maahan.Yksi purkki olisi jäänyt matkalle, koska Ronja meni puoli metriä ohi purkin vierestä.

Jäljestämistä pitäisi tehdä koirille useammin. Se on niin kivaa koirien mielestä!

Katsaus huhtikuuhun

Huhtikuun alussa Kati ja Ronja kisasivat agilityssa pitkän tauon jälkeen. Hyllyjä tuli. Monna Rantanen oli kuvaamassa koiria. Ronjasta otettiin muutama kuva.

Seuraavalla viikolla perjantaina oltiin agilitykisoissa Kotkassa. Nyt meni paremmmin, sillä kaikilta radoilta tuli tulos, vaikka yhtään nollaa ei tullutkaan.

Kun tultiin kotiin, Aiko oksensi. Hän meni ulos ja oksensi vielä toisen kerran. Yöllä kuulin hänen yökkäilevän kerran. Pelotti. Kirjoitin jo päiväkirjaani, että tämäkö on lopun alkua. Tyttöjen mielestä minä "aina ylireagoin".

Orimattilassa oli rally-tokokilpailu 13.4. Kävin kokeilemassa kisaamista Ronjan kanssa ja hankkimassa myös virallisen kisakirjan. Saatiin 97/100 p. ja sijoituttiin kolmanneksi.

Keskiviikkona ennen pääsiäistä Aikolla oli kontrollikäynti Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Munuaisarvot olivat laskeneet vähäproteiinisella ruokavaliolla, mutta alkalinen fosfataasi (AFOS) oli kohonnut. Syynä oli ilmeisesti edellisen perjantain oksentelu. Alkusyksystä mennään seuraavan kerran kontrollikäynnille, jos Aiko säilyy hyvävointisena. Kesällä pitää muistaa, että Aikolle ei saa antaa tulehduskipulääkkeitä. Mikäli joudutaan rauhoittamaan, vaikka vain tassuhaavan ompelemista varten, Aiko on "laitettava tippaan" ja verenpainetta on seurattava.

Hyvää palvelua eläinsairaalassa: side sopii hyvin hihnan väriin

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat kävivät uimassa; Aikokin! Olin ollut jotenkin ajattelematon ja en ollut laittanut koirille punkkikarkoitetta. Poimin Aikon turkilta kaksi kävelevää punkkia ja poistin punkkipihdeillä yhden mökillä ja kaksi pääsiäisen jälkeen kotona. Ronjan kainalosta löysin yhden. Yäk! Ostin molemmille Symppis-pannat. Ne haisivat tosi pahalle aluksi, mutta toivottavasti toimivat.

Vapun aikaan juhlittiin Aikon 3-vuotissyntymäpäivää. Aiko sai oman kakun ja synttärilahjaksi pallon.

Kevättä ilmassa

Mihin ne lähtee?

Kati aloitti kevään kisakauden Ronjan kanssa Vantaalla. Sekä hyppyradalta että agilityradalta tuli hylätty. Sinne oltiin lähdössä aamulla...

Viime tiistaina oli kevään viimeiset yhteiset rallytokotreenit. Porukka, jossa olen treenannut, siirtyy Porvoon Palveluskoiriin. Minun pitäisi liittyä yhdistykseen. Katson syksyllä, missä treenaan. Kesäkaudella yritän ehtiä harjoittelemaan tokoa edes kahdesti viikossa Ronjan kanssa.

Aiko on taitava rallytokossa, jos hajut eivät häiritse. Ronjan kanssa ongelmana on, että se ottaa  perusasennon niin helposti 360 asteen käännöksissä.

Kati ilmoittautui agilitytreeneihin Ronjan kanssa kesäkaudelle. Syksyllä hänellä on tarkoitus ruveta treenaamaan lainakoiran kanssa. Iris, musta käyttölinjainen labradorinnoutaja, on ollut samassa ryhmässä Aikon kanssa. Hänen emäntänsä ei ole kiinnostunut kilpailemisesta.

Aiko saa nauttia kotikoiran elämästä, jota höystetään mejällä ja tokotreeneillä tai rallytokolla.

Ronjalle EVL1

Tänään oli PORSKin järjestämä tottelevaisuuskoe PR-tallin maneesisssa. Kokeeseen oli ilmoittautunut 20 EVL-koirakkoa. Yksi oli jäänyt pois.

Minä ja Ronja kilpailtiin iltapäivällä. Tuomarina oli Harri Laisi, joka oli 39 asteen kuumeessa. Tässä meidän tulokset:

Istuminen ryhmässä 0 p.
- Kun viereinen koira oli mennyt mennyt maahan, Ronja oli mennyt myötätunnosta maahaan. Olemme kisanneet niin paljon alemmissa luokissa, että Ronjan mielestä paikallaolossa ollaan maassa. Pitää tehdä paikallaistumisia ryhmässä niin, että viereiset koirat ovat maassa.

Paikalla makaaminen 10 p.
- Kehäsihteerit kertoivat, että Ronja oli liikkunut vähän. Huomasin sen itsekin, koska poistullessa Ronja oli vähän vinossa.

Tunnistusnouto 10 p.
- Pelkäsin, että Ronja ei osaa tuoda omaa, koska kapulat olivat aivan tuoreita, suoraan puutavaraliikkeestä. Ronja on tuonut kerran kokeessa väärän kapulan, kun kapulat olivat aivan koskemattomia. Tällä kertaa Ronja otti varmasti oman.

Kaukokäskyt 8,5
- Ronja teki kaikki asennonvaihdot ensimmäisellä käskyllä, mutta eteni vähän.

Ruutuun lähetys 9
- Ronja ei löytänyt ensin merkille. Pysäytin ja käskin uudelleen merkille, jolloin Ronja meni hyvin merkin taakse. Ruutuun juokseminen oli vauhdikas. Ruudussa Ronja meni takareunaan, niinkuin olen opettanut. Ronja pysyi maassa ja tuli heti käskystä seuraamaan. Loppuseuraaminen oli väljä, ei siis ollenkaan minun mieleeni.

Seuraaminen 8
- Jos olisin ollut tuomari, olisin antanut vähemmän pisteitä. Seuraaminen oli pitkä, mutta onneksi se sisälsi niin paljon vaihtelua, että koira ei hiipunut paljoa.

Hyppynouto 9
- Metallikapulasta Ronja ei ole koskaan tykännyt. Onneksi kapulat olivat lämpimiä. Jos Ronjan olisi pitänyt tuoda kylmä metallikapula, kapula olisi jäänyt maahan, ja olisin saanut treenata metallinoutoa seuraavat kolme kuukautta.

Luoksetulo 8,5
- Luoksetulossa "seiso" oli kohtuullisen hyvän, maahanmeno meni pitkäksi.

Istu-seiso-maahan seuraamisessa 8,5
- Ronja teki kaikki oikeat jäävät, mutta otti häiriötä takana olleista kehäsihteereistä. Kääntyi vähän poikittain seisomisessa, kun kävin takana.

Ohjattu nouto 8
- Ronja ei vinkunut! Meni hyvin merkille, mutta häröili jotakin mennessään hakemaan kapulaa vasemmalta. Niin, olihan niitä kapuloita myös kaiteella... Toi sitten kapulan, mutta sylkäisi suustaan sen minun eteeni. Sain  nostettua sen liikkumatta.

Kun tulin kehästä, minulla ei ollut mitään odotuksia. Kun paikallaistuminen oli mennyt nollille, tavoitteena oli tehdä vain hyvä treeni. En ollut uskoa, että saatiin ykköstulos.  Kerrankin meillä oli onnea, sillä 256 pistettä on alin mahdollinen pistemäärä, jolla voi saada ykköstuloksen.

Tämä oli vasta meidän toinen erikoisvoittajaluokan koe. Minä en osaa vielä kunnolla kisata EVL:ssä, joten minunkin pitää opetella.

Ronja huilaa

Ronja, mun rontti 8 v.

Ronjalla oli eilen syntymäpäivä. Hän täytti 8 vuotta. Toivottavasti saan pitää hänet vielä kauan. Huomasin, että Ronjan isäkoira oli kuollut tammikuussa 14-vuotiaana vanhuuteen.

Jouduin ostamaan flexin Ronjaa varten. Minua alkoi nyppimään, kun Ronja juoksi pellolla liian kaukana. Huomasin, että hän kyllä kuuli kun kutsuin, mutta juokseminen oli ihanampaa kuin minun luokseni tuleminen.

Tänä aamuna Aiko sai juosta pellolla vapaana ja Ronja oli flexissä. Vaikutti siltä, kuin Aiko olisi kiusannut Ronjaa. Aiko jäi välillä jälkeen ja sitten juoksi meidän ohi eteenpäin. Hän oli villi ja vapaa.

Perjantai-iltana käytiin Ronjan kanssa treenaamassa tokoa PR-tallin maneesissa. Ronjalla oli selvästi kivaa. Ronja oli tarkka tunnistusnoudossa. Hän kävi kaikki kapulat läpi ja toi sitten oikean. Paikallaistumisessa Ronjan etujalat steppailivat, mutta onneksi rontti ei mennyt maahan. Tajusin, että en ole tehnyt paikallaoloa maassa häirittynä kuin viime kesänä. No, silloin Ronjaa ei häirinnyt ympärillä kävellyt liikkeenohjaaja.

Koirani, joka ei ole tykännyt noudoista, on ruvennut vinkumaan ohjatussa noudossa. Ronja haluaa mennä hakemaan kapulan niin innokkaasti, että ei malta olla hiljaa eikä muista mennä ensin merkille.

Luoksetulossa "seiso" onnistui, mutta maahanmeno oli unohtua. Kaukokäskyissä Ronja eteni. Kiva! Treeniä riittää, jos ensi kesänä oikeasti haluttaisiin hankkia ykköstuloksia. Luovutanko?

"Talvilomalla"

Hiihtolomalla ei ole näkynyt hiihtoa kuin telkkarissa, jota perheen penkkiurheilijat seurasivat. Minä olin töissä pari päivää alkuviikosta. Ajattelin pitää lomaa keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää.

Tiistai-iltana molemmat koirat pääsivät tekemään rallytokoa.  Aiko oli lähdössä mukaan niin innokkaasti, että hän hyppäsi autoon ennen kuin ehdin avata takaluukun kokonaan. Pää kopsahti takaluukkuun ;). Ronja höselsi eteisessä ja osui polveeni niin, että se oli pari päivää arka. Ronjan rallytokoradat alkavat olla niin hyviä, että voisin katsoa kilpailukalenteria. Tein Ronjan kanssa radan kahteen kertaan ja ensimmäisen niistä tein palkkaamatta. Aiko haisteli. "Katso"-komento tehosi melko hyvin. Silloin kun Aiko oli kunnolla mukana, häntä heiluu iloisesti.

Tilasin IKEAsta kylttitelineeksi lautasliinatelineitä. En viitsinyt mennä ostamaan niitä Vantaan IKEAsta, vaikka se olisi ollut työmatkani varrella. Ajattelin, että postikulut (noin 8 €) hupenevat helposti, kun IKEAa rupeaa kiertämään. Matkaan tarttuu vähintään kahdeksalla eurolla tavaraa, ja aikaa kuluu. Nyt minulla on sekä ALO/AVO-luokkien kyltit että kylttitelineet!

Keskiviikkoaamuna kävin Ronjan kanssa hallilla. Minulla ja treenikaverillani oli tunnin vuoro, josta 20 minuuttia meni agilityesteiden raivaamiseen hallin reunalle. Tein Ronjan kanssa seuraamista liikkeenohjaajan kanssa. Ronja seurasi uskomattoman hyvin. Ohjatussa noudossa kapula ei meinannut löytyä varmaankin siksi, että hallin reunassa oli liian paljon tavaraa. Tehtiin myös paikallaolot sekä istuen että maassa.

Perjantaiaamuna oli aurinkoista, joten menin pellolle koirien kanssa. Hanki kantoi, koska yöllä oli ollut pakkasta. Ronja karkasi jonkun eläimen jäljelle. Harmittaa! Ehdin jo huolestua, kun koira oli poissa 5 minuuttia.  Minulla on riistaviettinen belgianpaimenkoira ja ihanan kiltti lähellä pysyvä kooikerhondje.

Eilen oli PORSKilla tokokisa. Olin vastaavana koetoimitsijana. Onneksi lomalla oli aikaa kirjoittaa osallistujalista, lähettää kisakirjeet sekä esitäyttää koepöytäkirja ja arvostelulomakkeet. 

Tänä aamuna (niinkuin eilenkin) kello soi vähän ennen kuutta. Tokovuoro alkoi kahdeksalta. Nyt Aikokin pääsi mukaan. Ronjan kanssa tein luoksetuloa, jossa se eteni  liikaa "seiso"-käskyllä. Ohjattu nouto oli ok, samoin metallinouto. Ruutuun lähetyksessä Ronja oli ensin lähdössä merkiltä väärään suuntaan etsimään ohjatun noudon kapulaa. Zetassa istuminen ei meinannut onnistua millään.  Aiko juoksi ruutuun ja meni ruudussa maahan, teki kaukokäskyjä, tasamaan noudon ja zetan, ja sitten leikki ja juoksi lelun kanssa pitkin poikin hallia.

Tätä olen miettinyt....

Mitä ollaan tehty tällä viikolla?
Maanantaina Kati kävi Ronjan kanssa Sannan treenissä. Olihan kiemurat.

Tiistaina tein kotona töitä, joten aloitin päivän peltolenkillä koirien kanssa. Illalla ajoin Porvoon Kerkkooseen rally-tokotreeneihin molempien koirien kanssa. Tein ALO-radan molempien koirien kanssa kahteen kertaan.

Keskiviikkoaamuna Ronjalla oli aika hierojalle. Selässä oli jotakin lihaskireyttä. Kysyin Tytiltä, sanooko hän joskus hieronnassa käyville, että nyt olisi parasta olla treenaamatta tai kisaamatta agilityssa. Hän totesi, että kyllä hän on sanonut, esimerkiksi silloin kun koira on liian lihava tai lihakset ovat pahasti jumissa. Puhuimme myös koirista, jotka jäävät eläkkeelle Ronjan ikäisinä. Mahtaa olla tylsä elämä entisellä harrastuskoiralla.

Torstaina Kati jäi lukemaan kokeeseen, vaikka Aikolla olisi ollut agilitytreenit. Minä olin iloinen Tapiolasta tulleen viestin takia. Tapiola korvaa Aikon eosinofilisen granulooman hoidon ja tutkimuksen.

Perjantaina käytin Ronjan rokotettavana. Ronja ei ole koskaan tykännyt eläinlääkärikäynneistä. Hän suhtautui epäilevästi eläinlääkäriin: meni minun selkäni taakse piiloon. Ronja sai rokotteensa, ja eläinlääkäri välttyi koiran puremalta. Ronjan hampaissa on niin vähän hammaskiveä, ettei sitä tarvitse poistaa.  Aiko oli mukana autossa. Käytin Aikon vaa'alla, koska Aiko ei saisi lihoa eikä laihtua. Aiko painoi 16,6-16,7 kg, kun eläinsairaalassa Aikon paino oli 16,8 kg. Olen siis osannut antaa aikalailla sopivan määrän uutta ruokaa.

Aiko 2 v 9 kk

Lauantaiaamuna kello soi seitsemältä. Ajoin lumisateessa lähes auraamatonta tietä hallille tokoilemaan. Kukaan muu ei tullut treeneihin, joten saatiin harjoitella ihan omassa rauhassa.

Olen miettinyt, millaista elämä olisi, jos ei harrastaisi mitään koirien kanssa. Kävisi vain kävelyllä niiden kanssa ja antaisi niille kaksi kertaa päivässä ruoan, ei mitään muuta. Mihin käyttäisin kaiken koiraharrastuksilta säästyneen ajan ja rahan?

Sohvachampions

Luin eilen Hesarin kuukausiliitteestä jutun  geenivirheestä, joka aiheuttaa Huntingtonin taudin. Tauti voidaan todeta verikokeesta. Osa tautia sairastavan suvun ihmisistä ei halua käydä testissä, koska he eivät jaksaisi elää, mikäli saisivat tietää perineensä geenivirheen. Mietin, olisiko minulle ollut parempi, etten olisi saanut tietää Aikon sairastavan perinnöllistä munuaisten vajaatoimintaa. En tiedä, kuinka paljon ruokavalio oikeasti auttaa. Nyt seuraan joka päivä, onko Aikolla oireita.

Lisää "terveystietoja"

Keskiviikkona tuli Tapiolasta kirje: Tapiola ei  korvaa Aiko munuaissairauteen liittyviä kuluja, koska kyseessä on synnynnäinen sairaus. Sähköpostissa odotti viesti Anidentistä Niina Luotoselta. Aikon kitalaen haavaumasta otetusta näytteestä oli tullut vastaus. Kyseessä oli  eosinofiilinen granulooma. Kasvainsoluja ei todettu.

Eosinofiilisen granulooman aiheuttaja on epäselvä. Taustalla epäillään yliherkkyysreaktiota. On mahdollista, että granulooma ei poiston jälkeen uusi lainkaan. Jatkamme siis vain kalaöljyn lisäämistä Aikon ruokaan. 

Varmistin vielä Niinalta, voiko korkea veren ureapitoisuus aiheuttaa tämän haavauman. Hän vastasi torstaiaamuna, että on epätodennäköistä, että ureapitoisuuden aiheuttamssa haavaumassa olisi eosinofiilejä. Sähköpostin lopussa oli jälleen huomautus, että "jos tulee jotakin kysyttävää, vastaan mielelläni". Olen saanut todella hyvää palvelua Anidentistä!

Eilen Kennelliiton Omakoirasta oli tullut sähköpostia. Aikon lonkka- ja kyynärnivelien lausunto oli maksamista vaille valmis. Aikon kyynärät ovat 0/0, mutta lonkat C/D. Olkoon, Aiko pärjää niillä loppuelämänsä! Kati jatkaa Aikon kanssa agilitya tämän kevään ajan, jos Aiko pysyy oireettomana.

Tänä aamuna näin tokotreeeneissä Sannan, joka oli ollut ohjaavana opettajana, kun Aiko oli pieneläinsairaalassa. Hän hämmästeli sitä, että Aiko on edelleen oireeton.Yleensä koira, joka on IRIS luokituksessa tasolla 3, ei ole enää oireeton.  Ainakin voin olla varma, että en ole itse aiheuttanut vahinkoa Aikon munuaisille. Kyselin, mistä tiedän, milloin minun on luovuttava Aikosta. Kun munuaisten vajaatoiminta etenee, ruoansulatuselimistön limakalvoille syntyy vaurioita, jotka saavat aikaan kipuja, koira ei halua syödä ja lihasmassa häviää.

Aiko oli reipas tokokoira tänäkin aamuna. Pitäisi videoida, kuinka ripeästi Aiko juoksee ruutuun. Tehtiin myös kaikki jäävät liikkeet, merkkille menoa, paikallaolo ja hyppy. Tunnistusnoudossa omaa kapulaa ei meinannut löytyä millään. Palkkasin Aikoa hänen omalla ruoallaan. Ehkä kapula ei haissut samalla tavalla kuin tavallisesti, kun olen palkannut siansydämillä.

Ronja teki tällä kertaa kaukokäskyt hyvin. Ruudussa meillä on uusi ongelma. Ronja kävelee monta askelta eteenpäin, kun käsken seisomasta maahan. Onpahan taas jotain, mitä treenata....

Viikon varrelta

Koirat ovat saaneet normaalia lyhyemmät lenkit pakkasen takia. Lauantaiaamuna koirat saivat juosta pellolla. Kun lenkkeily on jäänyt vähemmälle, koirat ovat innostuneet leikkimään takapihalla. Molemmat ovat myös riiviöineet, myös melkein 8-vuotias Ronja.

Vaihdoin Aikon ruoan Specific Heart and Kidney Support -ruokaan. Valitsin sen, koska se ainakin haisee kalalle ja Aiko pitää kalasta. Se maistuu Aikolle hyvin eikä maha ole mennyt sekaisin. Aamulla olen kouluttanut Aikoa paprikalla. Otin projektiksi merkin opettamisen kosketuskepin ja naksuttimen avulla, ja siinä olen käyttänyt palkkana siansydämen paloja, jotka eivät sovi vähäproteiiniseen ruokavalioon.

Ronjan rokotukset ovat menossa vanhaksi helmikuun alussa, joten varasin jo ajan eläinlääkärille. En ole koskaan varma, pitääkö koiralle antaa matolääkkeet ennen rokotusta vaiko ei. Nyt eläintenhoitaja sanoi, että se ei ole välttämätöntä aikuiselle koiralle, mutta voi ne antaakin.... No, päätin sitten kuitenkin madottaa molemmat koirat.

Jos koirat eivät pelkää eläinlääkärille menemistä, niin minä alan pelätä. Tuntuu, että joka kerta kun menen koiran kanssa eläinlääkärin vastaanotolle, koirasta löytyy jotakin.

Sunnuntaina olin kehäsihteerinä tokossa hallilla (klo 8-15) ja sitten vielä koulutun tokon jatkokurssilaisia klo 16.30-18. Näin kisassa alokasluokassa upean suorituksen. Christa Enqvist-Pukkila aloitti nuoren bordercolliensa kanssa tokouran. He saivat täydet 200 pistettä. Harmi, etten pystynyt videoimaan suoritusta.

Ronjalla oli pitkästä aikaa agilitytreenit maanantaina. Rontti oli aivan liian innokas ja haukkui kimeällä äänella, mikä on varsin kiusallista hallissa. Aiko pääsi myös mukaan. Kun muut ryhmäläiset lopettivat,  Kati harjoitteli  vielä Aikon kanssa keinua. Se vähän jänskättää Aikoa, joten hän menee keinun varovasti.

Tänään uhmasin pakkasta ja kävin Ronjan kanssa kylmässä konehallissa ensimmäistä kertaa rally-tokotreeneissä. Pakkasraja harjoituksissa on 15 astetta, mutta perillä olikin 18 astetta. Sormet jäätyivät, joten toisella kierroksella Ronja sai palkan vain lopuksi suoraan purkista. Olin tyytyväinen. Minä itse mokasin edestakaisin pujottelussa kävelemällä väärin, Ronja meni istumisen kautta maahan, kun piti mennä suoraan liikkeestä maahan. Olen harjoitellut joulun jälkeen Ronjan kanssa pyörähdyksen ja siirtymisen sivulta eteen ja siirtymisen edestä oikealta puolelta vasemmalle. Nämä kaikki olivat radalla ja Ronja teki ne hyvin.

Aiko sai jäädä tänään kotiin. Oli liian kylmää, kun mahan alla ei ole edes karvaa. Kotona sisällä harjoittelimme kuitenkin merkkiä ja muutamia rally-tokon liikkeitä.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen...

Viikin pieneläinsairaalasta soitettiin minulle eilen ja kysyttiin, pystyisinkö tuomaan Aikon peruutusajalle huomenna. Sovittiin, että vien Aikon aamulla töihin mennesä ja haen pois töistä tullessani.

Aiko otettiin minulta samantien, kun pääsimme sisälle sairaalaan. Kerrottiin, että iltapäivällä kahden aikoihin minulle soitetaan tiedoista. Minua alkoi jo hermostuttaa, kun soittoa ei kuulunut. Vähän ennen neljää sain soiton.

Aikolle oli tehty laaja vatsaontelon ultraäänitutkimus, otettu verikoe ja virtsakoe sekä mitattu verenpaine. Verenpaine oli normaali. Virtsassa oli proteiinia ja se oli hyvin laimeaa, mikä tarkoittaa, että munuaiset eivät väkevöi virtsaa. Veressä munuaisarvot (kretiniini ja urea) olivat selvästi koholla.

Ultraäänitutkimuksessa oli havaittu, että munuaiset eivät näyttäneet ollenkaan siltä, miltä niiden olisi pitänyt näyttää. Sisärakenteessa ei voitu erottaa normaalia munuaisen kuori- ja ydinosaa, munuaiset olivat muhkuraiset ja hieman normaalia pienemmmät.

Lopputulokseksi tuli, että Aikolla on molemminpuolinen munuaisten vajaakehitys ja krooninen munuaisten vajaatoiminta. Diagnoosi viittaa kooikerhondjeilla esiintyvään perinnölliseen munuaisten vaajakehitykseen. Aikoa hoitanut lääkäri sanoi, että he olivat löytäneet vanhan tieteellisen artikkelin, jossa oli kuvattu tätä sairauttta kolmella kooikerhondjella. Taudille on olemassa geenitesti, joka voidaan tehdä verestä.

Mitä tästä eteenpäin? Elinajan ennustetta on vaikea antaa, koska ei ole tietoa taudin etenemisestä, mutta suuntaa-antavana voidaan pitää 1-2 vuotta. Kolmen kuukauden kuluttua mennään seurantakäynnille. Ruoaksi annetaan munuaisten vajaatoimintaa sairastaville suunniteltua erikoisruokaa.

Suussa ollut haavauma oli parantunut hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että hän ei olisi tiennyt siellä olleen mitään, ellen minä olisi kertonut. Haavaumat voivat johtua myös veren korkeasta ureapitoisuudesta.

Kun  tulin kotiin, huomasin, että Aikon mahanalusta oli ajeltu paljaaksi. Voi pientä, ulkona on pakkasta!

Se on niin väärin....

En voi vieläkään käsittää, että vein omasta mielestäni terveen koiran hampaiden tarkastukseen ja tulin takaisin vakavasti sairaan koiran kanssa. Tänään Anidentistä lähti lähete Viikkiin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan.

Kolmiolääkkeet väsyttävät Aikoa. Aina ennen uuden lääkkeen antamista Aiko piristyy. Päivällä käytiin pellolla. Ulkoilu näyttää parantavan ruokahalua sekä lapsilla että koirilla.Aikolle pitää antaa pehmeää ruokaa seuraavat kaksi viikkoa. Turvotettu kuivamuonakin maistui illlalla kalan kanssa.

Aikoa väsyttää

Niin Ronjaakin

Illalla Aikon mielestä oli tosi tylsää. Pitäisi löytää tekemistä. En viitsi mennä Ronjankaan kanssa huomenna tokoilemaan. Tikit nielussa ärsyttävät jo ennestään. Olisi kamalaa, jos Aiko saisi kennelyskän, jota on ollut liikkeellä.

Aiko kiillevaurioiden kontrollikäynnillä

Odottelin syksyllä kutsua kiillevaurioiden seurantakäynnille, mutta sitä ei kuulunut. Niinpä varasin ajan ja kysyin, voisiko samassa rauhoituksessa ottaa myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Se onnistui, sillä Anidentissa oli otettu käyttöön uusi röntgenlaite.

Hain Katin koulusta ja ajoimme Veikkolaan. Aiko oli innokkaasti menossa sisään lääkäriasemalle. Lämmönmittaaminen peräaukosta ei onnistunut. Sitä poika ei sietänyt ja suhtautui sen jälkeen eläintenhoitajaan epäillen.

Menimme käymään kaupassa, sillä Aikolle oli varattu kahden tunnin aika.  Meille sanottin, että voimme tulla hakemaan Aikon kuuden ja seitsemän välillä, mutta meille soitetaan, jos löytyy jotakin. Kun lääkäri soitti, pelkäsin pahaa. Ensin kerrottiin hyvät uutiset: paikat ovat pysyneet hyvin, merkkejä tulehduksesta ei ole, ylös takahampaisiin on kertynyt hammaskiveä, joka on poistettu. Mutta sitten: Aikon pehmeästä kitalaesta löydettiin 8 mm x 12 mm haavauma. Sovittiin, että se poistetaan ja että siitä lähetetään koepala tutkittavaksi Englantiin sekä Aikosta otetaan verinäyte. Haava on joko eosinofiilinen granulooma tai kasvainmuutos.

Granuloomia tavataan Anidentissä noin kerran kuukaudessa koirilta. Joillakin roduilla, kuten cavaliereilla ne  ovat jostakin syystä yleisempiä. Toisinaan ne häviävät itsestään. Joskus ne voivat olla ensimmäinen merkki munuaisten vajaatoiminnasta.

Menimme Anidentiin odottelemaan. Kello oli jo melkein kahdeksan, kun Aiko suostui heräämään. Katsoimme lääkärin kanssa  hammaskuvat. Aikolla on hienot hampaat ja kohdat, joista hampaat poistettiin, ovat parantuneet hyvin. Lonkat ja kyynärät näyttävät olevan kunnossa. Lonkkamaljat ovat siistit ja lonkkaluut asettuvat niihin kauniisti.

Aikon verinäyte oli valmistunut sillä aikaa. Maksa-arvo oli vain hieman koholla, mutta munuaisarvot olivat kohonneet.
Urea:
BUN    18.2 *   viitearvo: 2.5-8.9  mmol/L

Kreatiniini:

CRE     230 *   27-124  umol/L 

Sovittiin, että otan aamulla virtsanäytteen ja vien sen Järvenpäähän eläinlääkäriasemalle tutkittavaksi.

Murheellisin mielin ajelimme kotiin. Veikkolassa satoi vettä, mutta Lahden moottoritiellä vesi muuttui rännäksi ja loppumatkan ajoimme lumisateessa sohjoista tietä.

Aiko oli jo illalla reipas. Hän söi vähän. Aamulla hän tervehti häntä heiluen. Saa nähdä, mitä pikku-ukkoja Aiko alkaa nähdä, sillä hain hänelle vahvoja kipulääkkeitä apteekista.