Aiko kävi eläinlääkärillä

Soitin aamulla eläinlääkäriasemalle ja sain ajan jo tälle päivälle. Eläinlääkäri ei löytänyt Aikosta mitään vikaa. Aiko antoi tutkia itseään hyvin. Korvat näyttivät puhtailta eivätkä haisseet tulehtuneelta - eläinlääkäri Anne siis uskalsi haistaa Aikon korvia eikä Aiko sanonut mitään eikä väistänyt. Borrelioosiakaan Aikolla tuskin on. Borrelioositapauksia tulee eläinlääkärille tavallisesti syksyllä. Koira on väsynyt, kuumeilee, ja sillä on nivelkipuja, jotka siirtyvät nivelestä toiseen. Silloin otetaan vasta-ainetesti.

Aiko sai rokotuksen ja 2 viikon kuluttua mennään rabiesrokotukseen.  Kun piikki pisti, Aiko äännähti, mutta ei sen enempää. Keskustelimme kauan perjantaisesta puremisesta. On hyvin vaikea tietää, mikä laukaisi puremisen, kun meistä kumpikaan ei ollut paikalla. Nyt Anne yritti jopa vähän ärsyttää Aikoa, mutta Aiko ei ärsyyntynyt tai väistänyt tutkittiin sitten korvia, häntää tai mahdollista esinahan tulehdusta.

Aiko painoi noin 16 kg. En saanut tarkkaa lukemaan kun koira pyöri ja hyöri vaa'alla.

Mukavasta lomatunnelmasta painajaiseen

Viime viikonloppuna meidän piti mennä Aikon kanssa Mäntsälään koiranäyttelyyn. Rupesin laittamaan näyttelyä varten tavaroita kasaan lauantaina illalla ja huomasin, että kooikkerit (1, siis ainoastaan Aiko) olisivat olleet jo lauantaiaamuna. Se siitä näyttelystä.

Tiistaina Kati lähti rippikoululeirille ja minä menin Kiian ja koirien kanssa mökille. Matkalla käytiin ostamassa Aikolle pelastusliivi, koska Aiko hyppää helppsti laiturilta veteen ymmärtämättä pääseekö sieltä ylös. Liivissa on tukeva kahva, josta koiran voi nostaa ylös.

Uusissa pelastusliiveissä

Uitiin, lenkkeiltiin. Aiko haki vesilelua ja riistapukkia. Vesilelu on niin mieluinen, että tein kalliolla yhtenä päivänä perusasentoa ja lyhyttä seuraamista ja palkaksi lelu lensi veteen. Ronja ui pitkejä lenkkejä monta kertaa päivässä.

Retkellä

Rantakäärme laiturilla

Ronja ui 

Ronja mummin luona kylässä

Aiko hakee lelua

Perjantaina mieheni veli, Heka tuli mökille. Kuulin rantaan koirien haukkuvan, kuten ne tekevät, kun mökille tulee viereita. Ilta meni mukavasti. Koirat olivat normaalisti. Lepäilivät lattialla ja makoilivat kuistilla, kun me istuimme mökin kuistilla. Yhdentoista aikoihin menin pesemään hampaat ja kun tulin sisälle mökkiin, Jaska sanoi, että Aiko oli purrut Hekaa käteen, kun tämä oli mennyt ottamaan kaapista ruokaa. Aiko yritti hyökätä vielä uudelleen, kun tulin sisälle.

Aamulla Heka tuli mökin pihalle. Aiko oli kiinni pitkässä narussa ja yritti samantien hyökätä Hekan päälle. Sain Aikon istumaan ja kontaktiin. Syötin Aikolle makupaloja ja Heka pääsi mökin kuistille. Siellä Heka syötti Aikolle lihapullaa ja koira rauhoittui. Kun Heka meni keittiöön tekemään aamupalaa, alkoi taas rähinä. Pakotin Hekan tekemään voileivät ja pidin Aikon kontaktissa ja käskyn alla (istumassa, makaamassa). Kun Heka meni syömään voileipiään olohuoneeseen, Aiko kävi nuuskuttamassa häntä ja oli ihan ok. Tapasimme myöhemmin rannassa ja siellä Heka oli Aikolle kuin ilmaan.

Aikon purukaluston kuva

Minulla oli aivan hirveä olo. Minun koirani on käynyt ihmisen kimppuun ja purrut. Aivan käsittämätöntä! Soitin Saijalle ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Aiko oli todella väsynyt perjantaina, koska olimme aamupäivällä käyneet naapurisaaressa etsimässä kanttarelleja ja koirat juoksivat vapaana. Iltapäivällä uitiin ja Aiko haki leluaan. Olin antanut normaalia enemmän ruokaa, mutta Aiko saattoi silti olla nälkäinen. Aiko pitäisi viedä rokotuksiin ja teen sen heti alkuviikosta. Samalla lääkäri saa tutkia, onko koira terve. Tänäaamuna huomasin, että haukkumisen välissä Aiko ravisti päätään, joten korvat saattavat olla kipeät. Frontlinesta huolimatta Aikosta on löytynyt punkkeja ja niistä jää isot pahkurat Aikon ihoon. Lohjansaaressa on monelle ihmisellä ollut borrelioosi.

Jotain positiivista sentään. Viime yönä oli kolme kertaa ukkosen ilma: jyrisi ja salamoi, mutta koirat vain nukkuivat.

Mustikkametsässä ja agilitykentällä

Eilen käytiin tyttöjen ja Aikon kanssa poimimassa mustikoita. Oli hyvä sää: tuuli, joten ei ollut hyttysiä ja aurinko paistoi, joten metsä oli kuiva. Aikosta oli kiva nuuskutella metsän eläinten jälkiä ja tehdä kaivaustöitä.

Metsässä on kivaa!

Huilaan vähän...

Tänään käytiin Mäntsälässä epävirallisissa agilitykilpailussa Katin ja Ronjan kanssa. Möllien rata oli hyppyrata. Minä jännitin eniten, karkaako Ronja radalta taas minun luokseni. Ensimmäisessä lähdössä Ronja käväisi luonani, mutta toisessa lähdössä Kati komensi tiukasti Ronjan istumaan ja odottamaan, ja lähtö sujui hyvin. Radan ihanneaika oli 50 s. Ensimmäisellä kerralla aikaa kului 30 s., ratavirheitä 0, toiseen suoritukseen kului aikaa 27 s. eikä yhtään ratavirhettä. Ronja ja Kati olivat näillä suorituksilla 4. ja 6.

Olemme jo oppineet, että minun pitää olla näkyvissä. Jos menen piiloon, Ronja ei pysty keskittymään, koska hän etsii minua.

Taas yksi lomaviikko on vierähtänyt

Viime viikonloppuna oltiin taas mökillä saaressa. Aikon uimataito kehittyy hyvin. Ensimmäisen kerran Aiko pulahti veteen jo autorannasta laiturilta ennen kuin pääsimmme saareen. Aiko tuli  "meidän tyttöjen" kanssa uimaan melko syvälle, mutta ilmeisesti hän oli epävarma, sillä hän ui ympärillämme. Vaikka Aiko ui, en  kuitenkaan usko, että Aikosta tulee samanlaista uintihullua kuin Ronja on. Aikolle riittää uiminen kerran päivässä, mutta Ronjalle ei. Arvaa vaan, miten Ronja haisi, kun tulimmen mökiltä. Paksuturkkinen koira oli ollut lähes koko viikonlopun ajan märkä.

Aiko ja Ronja 10.7.2011

Vuosi sitten (10.7.) Aiko tuli meille. Mietin, että olemme ehtineet tehdä aika paljon erilaisia asioita hauskan Aiko-pojan kanssa. 

Tiistaina oli Aikon tokokurssin viimeinen kerta. Teimme kokeenomaisen treenin kehäänmeno tarkastuksineen ja liikkeenohjaajineen. Kasvattaja-Saija tuli tapaamaan meitä Porvooseen ja otti kuvia, joita on Featherfoxin blogissa. Paikallaolo ryhmäliikkeenä ei onnistu vielä. Kuinkahan monta vuotta menee ennen kuin Aiko pysyy varmasti paikallaan? Jaksaisinkohan opettaa paikallaolon pää maassa? Seuraaminen vaatii vain lisää harjoittelua, jotta saadaan kestoa. Aiko ennakoi jäävien liikkeiden lopussa olevat sivulletulot. Hypyn seisomasssa pysymistä pitää vahvistaa.

Ronja VOI-luokan harjoitukset olivat myöhemmin samana iltana. Kouluttaja totesi, että Ronja hallitsee voittajaluokan liikkeet teknisesti hyvin, mutta Ronjalla on asenneongelma. Hän on itsenäinen narttu, joka tekee mikäli haluaa.

Tiistai-iltana Aiko karkasi kaverinsa Jekun luo kävelytielle verkkoaidan läpi. Aiko on kuin kissa: se menee siitä mistä pää mahtuu.

Aikon agilityn alkeet jatkuivat keskiviikkona. Paikalla oli kahdeksasta koirakosta vain kolme ja harjoitteluaikaa oli kaksi tuntia. Onneksi Aiko osaa olla hiljaa häkissään. Vain koirien palkkaaminen vinkulelulla saa Aikon haukahtamaan.

Alkeisryhmässä on nuori tyttö, joka aloittelee agilitya perheen metsästyslinjaisella noutajalla. Hänen äitinsä kyseli Aikon rotua, koska tytär haluaisi samanlaisen omaksi koirakseen. Aiko on niin ihana!

Torstaisin osa Ronjan agilityryhmäläisistä on ollut lomalla, joten Aiko on päässyt harjoittelemaan siellä keppejä verkkojen avulla.

Viikonlopun kuulumiset

Perjantai-iltana matkustimme Hämeenkoskelle. Ystäväperheemme oli ostanut sieltä kesämökin. Ilta oli ihanan tyyni. Kaunista oli, mutta myös hyttysiä :)

Aiko viihtyi hyvin rannassa.

 Syy oli varmaankin tässä.

Ronja ui ihmeen vähän. Ehkä ranta oli vieras ja liian matala.

Lauantaina lähdimme omalle mökille. Matkalla pistäydyimme CityMarketissa ja ostimme myös verta. Heti mökille päästyämme kävimme tekemässä molemmille koirille verijäljet. Vähän jännitti, kuinka Ronja jäljestää verijäljen. Kun esittelin Ronjalle verisen sienen, Ronja väisti kauemmas. Kun Aikolle ensimmäisen kerran esiteltiin verinen sieni, Aiko nappasi siihen kiinni hampailla.

Sunnuntaiaamuna ajoimme 18 tuntia vanhentuneet jäljet. Aiko pysyi kohtalaisen hyvin jäljellä. Tarkempikin se olisi voinut olla. Ronja jäljesti ensimmäisen kolmanneksen todella hyvin nenä maassa. Makaus oli Ronjalle vain selkeä kulma. Loppumatkasta Ronja nosti kuonon maasta ja haahuili. Olisikohan jälki ollut niin helppo, ettei nenää tarvinnut pitää kunnolla maassa? Molempien koirien jäljet olivat noin 150 m.

Ronja ui. Aikokin ui. Heillä on vain se ero, että Ronja ui, koska uiminen on hauskaa, mutta Aiko ui vain jos on jokin syy uida. Aiko ui hakemaan lelua. Heitimme myös riistapukkia, ja sitäkin Aiko toi noin 3-4 metrin päästä.