Harhailemassa metsässä

En ole viitsinyt viedä koiria peltolenkille, koska pellot ovat kynnettyjä ja märkiä. Ehdotin Jaskalle, että mennään kiertämään Valkjärvi. Olin kuullut parilta koiraihmiseltä, että Valkjärven ympäri menee merkitty polku. Saimme mukaamme myös Kiian.

Koirat juoksentelivat iloisesti.Yritimme pysyä reitillä, mutta ura oli hyvin märkä. Jonkun aikaa kuljettuamme tajusimme, että järvestä ei ole enää tietoakaan. Onneksi Jaskan kännykässä on navigaattori, jonka avulla suunnistimme kohti järveä.

Jossain kaukana  hakkuualueen reunassa näimme valkoisen jäniksen. Aiko oli jo kiinni, koska hän oli juuri ennen sitä saanut vainun jostakin eläimestä. Korvat hävisivät ja kuono ylhäällä hän haki hajua. Sain Aikon kiinni hännästä. Veikkaan, että Aiko etsi hirveä, koska näin hirven papanoita ja männyntaimen, josta oli äskettäin katkaistu latva.

Ronja katosi. Huutelimme ja odottelimme, ja kohta Ronja juoksi takaisin kieli roikkuen. Laitoin Ronjankin kiinni. Olimme edelleen pahasti eksyksissä. Kalloilla oli liukasta. Hakkualueella oli risukkoa ja muuta ryteikköä. Pelkäsin, että liukastun tai kompastun ja loukkaan itseni. Päästimme koirat uudelleen irti.

Löysimme takaisin järven rantaan. Kahden tunnin rämpimisen jälkeen olimme takaisin autolla. Onneksi olimme lähteneet ajoissa, sillä päivä alkoi jo hämärtyä. Koiria ei tarvinnut houkutella autoon ja kotimatkalle.

Jippii! Ronjalle VOI1, 1. sija ja KP

Viime viikonloppuna harkitsin vakavasti, että peruutan osallistumisen tottelevaisuuskokeeseen. Luoksetulon pysäytys (seiso) ei onnistunut, kaukoissa Ronja tuli eteenpäin ja lisäksi Ronja murisi treenikaverilleni Tainalle, joka teki juoksutarkastuksen. Nukuin kuitenkin parin yön yli ja päätin, että menen kuitenkin tekemään maksetun harjoituksen.

Kilpailimme numerolla 2. Ronja meni nätisti kehään. Paikallaolosta tuli 10.

Ensimmäisenä yksilöliikkeenä oli tunnistusnouto. Ronja meni suoraan omalle kapulalle. Hidasteli vähän palautuksessa, mutta ei pureskellut. Saatiin siitä vähän enemmän pisteitä kuin oikeasti olisi pitänyt saada (9,5). Palautus pitäisi olla samalla vauhdilla kuin juoksu kapuloille.

Seuraavana oli ruutu. Olin tyytyväinen, että ruutu oli kokeen alussa. Ronja pitää ruutuun juoksemisesta ja se nostaa virettä. Ronja meni hyvin ruutuun, käskin suoraan maahan. Ronja pysyi ruudussa ja tuli seuraamaan, mutta seuraamisosuus olisi voinut olla tiiviimpi (9,5).

Liikkeestä seisominen oli ihan ok. Ronja vilkaisi taaksensa, kun joku liikkui käytävässä. Siitä arvosanaksi 9.

Seuraamiskaavio oli pitkä. Välillä Ronja seurasi ihan kelvollisesti. Seuraamisesta saatiin 7.

Luoksetulossa otin riskin. Päätin vasta viime perjantaina, että käytän luoksetulon seiso-käskyssä käsimerkkiä. Se toimi! Ronja meni myös hyvin maahan, mutta taas joku käveli käytävässä ja Ronja tarkisti sen, ennen kuin tuli sivulle. Luoksetulosta tuli 8,5.

Hyppynoudossa kapula hyppelehti kauas vasemmalle. Huokasin. Se oli niin vinossa, että pelkäsin ettei Ronja hyppää takaisin. Yes! Ronja toi kapulan sivulle. Oli niin helpottunut, että Ronja luuli kisan olevan ohi ja meinasi karata kehästä.

Vielä oli jäljellä kaukokäskyt. Ronja pysyi hyvin paikoillaan. Istumisasento oli vajaa. Pisteitä 9,5.

Metallinouto oli tavallinen. "Miten päin minä tämä otan?", mietti Ronja. Otti kapulan suuhunsa vinosti ja toi suoraan sivulle, mutta perusasento oli vino. Yhdeksän pistettä oli liikaa, mutta se numero oli arvostelulomakkeessa. 

Kokonaisvaikutus oli 7,5 juuri tuon karkaamisyrityksen takia.

Kun tulin pois kehästä, Pernilla toi minulle Ronjan hihnaa ja onnitteli ykköstuloksesta. Ihana juttu! Pääsin tämän vuoden tavoitteeseeni Ronjan kanssa. Saatiin ykköstulos voittajasta.

PORSKilla on 4 VOI-luokan kisaa ensi keväänä hallilla. Kisaan ensi kevään voittajassa ja samalla treenaan ohjattua noutoa ja seuraamista erikoisvoittajaluokkaa varten. EVL-luokkaan siirryn viimeistään sitten, kun Aiko on voittajassa :)

Nenätreenejä

Eilen aamulla kävin tekemässä Ronjalla jäljen, jolle laitoin yrttipurkeissa lihapullan palasia. Samalla tein Aikolle lyhyen jäljen. Laitoin joka toiselle askeleelle Natural Menun nappulan ja loppuun aamuruoan.

Aiko sai ajaa ensin jäljen. Aluksi hän oli niin tohkeissaan, että juoksi makupalojen yli. Muutaman metrin jälkeen Aiko ymmärsi laittaa nenän maahan ja suurin osa makupaloista löytyi.

Ronjan jälki vanheni tunnin. Ronja kävi kuumana jo, kun ajettiin metsään päin. Hän oli samanlaisessa mielentilassa kuin agilityssä ja se ei tiedä hyvää jäljellä. Miten jäljestys voi olla niin ihanaa?

Ronja löysi jäljen janalta ja lähti oikeaan suuuntaan. Vauhtia oli niin, että jouduin jarruttelemaan. Purkit löytyivät. Kulmissa Ronja osasi lähteä oikeaan suuntaan. Puolen välin jälkeen (noin 200 m) Ronja rauhoittui ja nenä pysyi paremmin maassa. Kaiken kaikkiaan jäljestys oli hirveää koheltamista.

Löysin  purkin verta pakastimesta, joten päätin käydä tekemässä vielä verijäljen vanhenemaan Aikoa varten. Tänään puolen päivän maissa jälki oli vuorokauden vanha. Aiko jäljesti tosi hyvin! Tuomarikin olisi pysynyt perässä. Vauhtia oli sopivasti. Aiko nuuskutteli makaukset huolella. Kiia oli keräämässä merkkejä pois ja kysyi minulta jotakin. Aiko häiriintyi siitä ja kääntyi katsomaan minua. Mietin, mitä pitäisi tehdä. En sanonut mitään ja Aiko jatkoi jäljestämistä. Jäljen päässä oli tänäänkin aamuruoka. Siitä jälkitreenistä jäi hyvä mieli!

Kooikerhondjein kollegio 15.11.

Aikoa pyydettiin Nurmijärvelle, Klaukkalaan uusien ulkomuototuomarien pätevöitymistilaisuuteen. Paikalle tarvittiin 4 urosta ja 4 narttua. Sain ylipuhuttua Katin esittämään Aikon. Ajattelin, että tilaisuus olisi hyvä näyttelyharjoitus, kun meillä ei ole aikomusta mennä  koiranäytteelyyn lähitulevaisuudessa.

Oltiin hyvissä ajoin perillä annetussa osoitteessa.Navigaattorin mukaan olimme perillä, mutta verkkoaita erotti meidät oikeasta paikasta. Onneksi huomasin Marianne Mamian aidan sisäpuolella koirineen ja sain tietää reitin perille.

Tuomarikokelaita oli vain yksi. Tarkoitus oli, että tuomarikokelaan pitäisi osata laittaa koirat samaan paremmuusjärjestykseen kuin vastaanottavina tuomareina toimineet Paula Heikkinen-Lehkonen ja Saija Juutilainen laittoivat ne. 

Yksi narttu oli peruuttanut viime hetkellä tulonsa, joten kooikkereita oli paikalla 7. Aikon lisäksi uroksina olivat veljekset Vili ja Orson sekä Omar. Kaikki koirat menivät samaan aikaan kehään, ensin urokset ja sitten nartut. 

Ensin koiria juoksutettiin ympäri hallia. Siinä vaiheessa tuomariharjoittelijoita oli vielä iso joukko kehän sisällä. Jäljelle jäi nainen, jonka nimeä ei kerrottu.

Tuomarikokelas tutki ja mittasi pöydällä. Ihmettelin, miksi Aiko väisti mittaa, mutta Kati sanoi tuomarikokelaan ottaneen kiinni poskesta. Minusta näytti, että hän otti toisella kädellä kiinni Aikoa leuan alta karvoista. No, kyllä hän oli saanut kuitenkin Aikon mitattua jännityksestä vapisevin käsin.

Molemmat vastaanottavat tuomarit kävivät katsomassa koirat. Jompikumpi heistä oli sanonut, että Aikolla on leveä pää. Se oli ainoa asia, mikä kuultiin tai nähtiin arvioinnista. Aiko jaksoi seisoa hyvin!

Lopuksi vielä juoksutettiin koko joukkoa ympäri hallia. Tuomarikokelas vei arviointinsa vastaanottaville tuomareille, jotka vähän ajan kuluttua tulivat kättelemään kokelasta.

Kooikerhondjet olivat saaneet uuden ulkomuototuomarin, jonka etunimi oli (ehkä) Pirjo. Minulla on huono nimimuisti... Mariannen kehoituksesta otettiin vielä kuva Katista, Aikosta ja uudesta tuomarista.

Alkuviikon tokoilut

Maanantai-iltana olin Aikon kanssa Heiluvan Hännän tokotunnilla. Siellä tehtiin alokasluokan liikkeitä kokeenomaisesti.  Paikallaolossa Aiko oli 1-vuotiaan uroksen ja sitä vähän vanhemman narttukoiran välissä. Koirat eivät pysyneet paikoillaan, joten Aikokin oli levoton, mutta ei noussut. Liikkeet menivät muuten ihan hyvin, mutta luoksetulon loppu (sivulletulo) oli huono ja liikkeestä seisomisesssa Aiko ei istunut ensimmäisellä käskyllä perusasentoon. Syynä on varmaankin se, että olen vahvistanut paljon seisomassa pysymistä.

Tiistaiaamuna Aiko saa jäädä kotiin, kun menin Ronjan kanssa hallille. Kerrattiin voittajaluokan liikkeitä. Meidän jälkeemme oli tulossa tokoilijoita. Sain tehtyä kehäänmenotarkastuksen ja paikallaolon heidän kanssaan.

Eilen illalla oli Aikon tokoryhmä hallilla. Sanna oli kouluttamassa. Ensin harjoiteltiin pareittain seuraamista. Aiko sai parikseen 3-vuotiaan lagottouroksen. Kerran Aikolta katkesi kontakti ja hän meinasi rynnätä kohti Siggeä. Muuten seuraaminen oli ok. 

Kaksi viikkoa sitten saimme kotitehtäväksi opetella peruuttamista. Kaikki joutuivat esittämään kotitehtävänsä. Niin mekin. Aiko osaa peruuttaa edessä vaikka minä en liiku. Seinän vieressä peruutettaessa pääsen jo lähelle seuraamispaikkaa. Aikon pitää vielä oppia nostamaan peppu ylös istuma-asennosta edessä ja sivulla, jotta peruuttaminen onnistuu. Olemme siis edistyneet, mutta harjoittelu jatkuu.

Toisena juttuna pähkäiltiin luoksetulon loppua, koska Aiko törmää käteen tai jalkaan. Päätettiin, että palkkaan luoksetulon vain lelulla. Jospa Aiko unohtaisi käden. Jos hän ei saa palkkaa luoksetulosta, luoksetulo muuttuu epävarmaksi  ja vauhti hiipuu, ja sitä emme halua. Luoksetulon pitää aina olla kivaa.

Paikallaolo tehtiin lopuksi. Olin koko 2 minuuttia Aikosta yhtä kaukana kuin muutkin ohjaajat, mutta varmuuden vuoksi Aiko oli reunassa ja Sanna seisoi hihnan päällä. Aiko ei tehnyt pienintäkään elettä, joka olisi ennakoinut nousemista tai rähisemistä. Alkaisikohan tunnelin päässä näkyä jo valoa?

Sannan mielestä Aiko on kuuliainen koira, joka tekee mitä vain saadakseen makupaloja. Aiko pitää laittaa erilaisiin tilanteisiin, jossa sille kerrotaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Viikonlopun koirajuttuja

Eilen illalla kävin hallilla tokoilemassa koirien kanssa. Tein Ronjan kanssa voittajaluokan liikkeitä. Jaska otti videolle kaukokäskyt, joita olemme harjoitelleet lähes päivittäin. Jaskan mielestä Ronja pysyi hyvin paikallaan ja itsekin olin tyytyväinen, kunnes tänään aamulla katsoin videon. Pahus, Ronja tuli ainakin puolet koiran mittaa eteenpäin! Seiso- istu ja seiso-maahan ovat pahimmat.

Aikon kanssa tein seuraamista, alokasluokan hyppyä, ruutua ja noutoja. Seuraamisessa Aiko edisti, koska hän oli niin innokas. Olin tyytyväinen kontaktiin, käännöksiin, ja juoksuosuuskin alkaa sujua. Mutta peruuttaminen on vaikeaa. Se onnistuu edessä, mutta heti kun yritän siirtyä edes poikittain Aikon viereen, takapuoli menee maahan ja Aiko istuu. Miten se voi olla niin vaikeaa? Peruuttaminen vaatii paljon keskittymistä, koska takajalat pitää saada ensin liikkeelle.

Tänä aamuna käytiin peltolenkillä, vaikka pelto on aivan veden vallassa. Kumpikaan koira ei karannut :). Koirat olivat tosi kuraisia, kun tultiin kotiin, ja joutuivat pesulle. Iltahämärässä käytiin hihnalenkillä. Sain Kiian mukaani, joten Aikokin pääsi 8 km:n lenkille. Aiko jaksoi lenkin, mutta sitten piti taas pestä koirat. Nyt Aiko-poika on väsynyt ja vetää sikeitä.

Aiko ja Kati aloittavat joulukuun alussa agilitytreenit ryhmässä, joka jatkuu koko kevään. Kouluttajalla, Marialla on itsellään koikkeri. Ryhmä aloittaa jo huomenna, mutta Katilla on muita sovittuja menoja maanantai-iltaisin vielä marraskuun ajan. Nyt puuttuu enää tokoryhmä Ronjalta.