Kooikerhondjein kollegio 15.11.

Aikoa pyydettiin Nurmijärvelle, Klaukkalaan uusien ulkomuototuomarien pätevöitymistilaisuuteen. Paikalle tarvittiin 4 urosta ja 4 narttua. Sain ylipuhuttua Katin esittämään Aikon. Ajattelin, että tilaisuus olisi hyvä näyttelyharjoitus, kun meillä ei ole aikomusta mennä  koiranäytteelyyn lähitulevaisuudessa.

Oltiin hyvissä ajoin perillä annetussa osoitteessa.Navigaattorin mukaan olimme perillä, mutta verkkoaita erotti meidät oikeasta paikasta. Onneksi huomasin Marianne Mamian aidan sisäpuolella koirineen ja sain tietää reitin perille.

Tuomarikokelaita oli vain yksi. Tarkoitus oli, että tuomarikokelaan pitäisi osata laittaa koirat samaan paremmuusjärjestykseen kuin vastaanottavina tuomareina toimineet Paula Heikkinen-Lehkonen ja Saija Juutilainen laittoivat ne. 

Yksi narttu oli peruuttanut viime hetkellä tulonsa, joten kooikkereita oli paikalla 7. Aikon lisäksi uroksina olivat veljekset Vili ja Orson sekä Omar. Kaikki koirat menivät samaan aikaan kehään, ensin urokset ja sitten nartut. 

Ensin koiria juoksutettiin ympäri hallia. Siinä vaiheessa tuomariharjoittelijoita oli vielä iso joukko kehän sisällä. Jäljelle jäi nainen, jonka nimeä ei kerrottu.

Tuomarikokelas tutki ja mittasi pöydällä. Ihmettelin, miksi Aiko väisti mittaa, mutta Kati sanoi tuomarikokelaan ottaneen kiinni poskesta. Minusta näytti, että hän otti toisella kädellä kiinni Aikoa leuan alta karvoista. No, kyllä hän oli saanut kuitenkin Aikon mitattua jännityksestä vapisevin käsin.

Molemmat vastaanottavat tuomarit kävivät katsomassa koirat. Jompikumpi heistä oli sanonut, että Aikolla on leveä pää. Se oli ainoa asia, mikä kuultiin tai nähtiin arvioinnista. Aiko jaksoi seisoa hyvin!

Lopuksi vielä juoksutettiin koko joukkoa ympäri hallia. Tuomarikokelas vei arviointinsa vastaanottaville tuomareille, jotka vähän ajan kuluttua tulivat kättelemään kokelasta.

Kooikerhondjet olivat saaneet uuden ulkomuototuomarin, jonka etunimi oli (ehkä) Pirjo. Minulla on huono nimimuisti... Mariannen kehoituksesta otettiin vielä kuva Katista, Aikosta ja uudesta tuomarista.

Aiko Hyvinkään ryhmänäyttelyssä

Aiko oli tämän vuoden viimeisessä näyttelyssään Hyvinkäällä. Tuomarina oli Kirsi Nieminen. Kehät olivat myöhässä tuomariharjoittelijoiden takia. Aikoakin räpläsi tuomariharjoittelija. Onneksi aurinko paistoi ja oli lämmintä. Meillä oli mukavaa seuraa: kasvattaja-Saija oli näyttelyssä Fayzan kanssa.

Aiko oli nuorten luokan ainoa uros. Arvostelu oli hyvä. Tuomari vaan ei pitänyt kookkaista, raskasrakenteisista uroksista. Aikokin mitattiin, mutta mittaustulosta ei kerrottu.

Tässä Aikon arvostelu:

"Erittäin hyväntyyppinen, kookas, hieman raskas uros. Voimakas kallo-osa. Erinomainen kaula, syvä rintakehä, hieman pitkä lanne. Vahva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Tasap. liikkeet. Hyvä väritys ja hyvä häntä. Esitetään erinomaisesti."

Aiko erkkarissa ja Ronja tokossa

Eilen oli Riihimäellä kooikerhondjein erikoisnäyttely. Uroksilla oli tuomarina Lydia Erhart Hollannista. Hän kertoi pitävänsä neliömäisistä koirista, joilla ei ole valkoisessa turkissa pilkkuja. Aiko sai EH:n. Hän on liian pitkä. Lisäksi valkoisella alueella näkyy ruskeita pisamia kun turkki on juuri vaihtunut ja karvaa on aika vähän. Tuomarin linja piti kaikissa luokissa, mikä näkyi parhaan uroksen kehässä. Aikon näyttelyarvostelu on sivupalkissa  kohdassa "Aikon näyttelyt".

Aiko pöydällä, kun katsotaan hampaita

Näyttely kesti pitkään. Aikokin joutui seisomaan kauan tuomarin edessä, mutta Aiko jaksoi seisoa hienosti! Kati palkkasi taitavasti: nopea palkka Aikolle aina kun tuomari kääntyi sanelemaan kehäsihteerille. Aiko tyykkää olla kehässä, sillä häntä huiskaa iloisesti. Aiko sai junnu-uroksista lipun Kaunein Pää -kilpailuun.

Kun näyttely kesti ja kesti, alkoi harmittaa koko Kaunein Pää -kilpailu. Käytiin tyttöjen kanssa välillä ABC:llä syömässä hampurilaiset. Pari tuntia ennen näyttelyn loppua alkoi sataa. Aiko veti sikeitä häkissään puun juurella. Juuri ennen Kaunein Pää -kilpailua Aiko heräsi ja alkoi haukkua. Poika ihmetteli varmaankin, missä sitä ollaan. Niin sitä sitten mentiin kehään unihiekat silmissä eikä edes sijoituttu.

Sain Saijalta vinkin, että Aikon 16-vuotias isoisoäiti oli tulosssa näyttelyyn. Löysin hänet emäntineen ja isäntineen iltapäivällä. Phee (Tommy's Telg Nimphe) on iloinen koiravanhus, jolle ruoka maistuu ja joka jaksaa vielä juoksennella pihalla perheen 13-vuotiaan koiran kanssa. Kuulo on jo huono ja hampaitakin puuttuu.  Phee sijoittui veteraaninartuissa neljänneksi. Sain otettua muutaman kuva hänestä.

Tommy's Telg Nimphe "Phee"

Tänään kävin Ronjan kanssa Keravalla tokossa. Voittajaluokassa oli vain kaksi koiraa. Ronja otti mielettömästi häiriötä kentän takana olevista koirista ja ihmisistä. Ei saatu tulosta, mutta sitä ei saanut toinenkaan kisassa ollut koirakko.

• Paikallaolosta tuli nolla, koska Ronja oli istunut suurimman osan ajasta. Se harmitti eniten. Ronja meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja oli maassa,kun palasin piilosta. Paikallaoloon olen voinut tähän asti luottaa. 
• Hyppynoudosta tuli nolla. Kokeenjärjestäjillä oli kaksi pikkukapulaa ja yksi kilon kapula. Valitsin pikkukapulan, koska olen tehnyt sillä pitämisharjoituksia. Heitin sen niin kauaksi, että Ronja ei löytänyt sitä heinikosta. Ronja hyppäsi esteen yli, etsi kapulaa ja hyppäsi takaisin. Käskin hakemaan uudelleen ja löytyihän se.
• Ruudusta tuli myös nolla. Ruutu oli kehän takareunassa ja ruudun merkit oli keltaiset. Sininen ruutunauha upposi heinikkoon. Kehänauhat oli laitettu paikolleen punaisten merkkien avulla. Ronja ei nähnyt keltaisia merkkejä, vaan suunnisti punaisille merkeille. Sain loppujen lopuksi Ronjan ruutuun, mutta olin käyttänyt liian monta käskyä. Vain yksi EVL:n koira oli löytänyt ruudun.
• Liikkeestä istumisesta tuli nolla. Ronja oli pysähtynyt seisomaan, kun liikkeenohjaaja oli sanonut "käsky".
• Olen kerrankin tyytyväinen seuraamiseen. Ronja pysyi hyvin mukana!

Helluntain hulinat

Aiko oli Järvenpäässä koiranäyttelyssä. Tuomarina oli norjalainen Siv Sande. Aiko sai ihan kelpo arvostelun  (EH), sijoittui luokassaan toiseksi (JUK-2).

Ronja oli samaan aikaan tokoilemassa Askolassa. Päästiin sinne varapaikalta. Tuloksena VOI2, 242 pistettä.  Paikallaolosta tuli täysi kymppi, liikkeestä istumisesta 9, muut olivat 6-8½. Menetimme monta pistettä, kun Ronja ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan luoksetulossa eikä kaukokäskyissä.

Illalla koirat kävivät virkistäytymässä. Molemmat uivat! Aikokin meni ihan vapaaehtoisesti hakemaan lelua vedestä.

Aiko match showssa Tuusulassa

Käytiin  Aikon kanssa Tuusulassa match showssa. Aiko oli isoissa pennuissa. Pariksi tuli valkoinen paimenkoira. Tuomarina oli valkoisten paimenkoirien kasvattaja. Aiko sai sinisen nauhan, vaikka esiintyi hyvin. Sinisten kehässä hän sijoittui toiseksi. Palkintoja tuli runsaasti: juomakuppi, makupaloja, koiran ruokaa, 2 puruluuta, panta (liian suuri jopa Ronjalle), t-paita, puuvillakassi; siis ainakin osallistumismaksun arvosta. Ja mikä parasta, koko reissuun meni alle 4 tuntia.

Valkoista paimenkoiraa opastettiin niin kauan näyttelykäyttäytymiseen, että Aiko ei tietenkään jaksanut pönöttää näyttelyseisomisessa koko aikaa.

Viikolla Kati näytti minulle todistusaineistoa Aikon nukkumispaikasta päivällä, kun olen poissa: