Heräsin aamulla klo 5.30 Aikon tuijotukseen. Hän halusi ulos. Eikä yksi kerta riittänyt. Kohta se halusi uudelleen sinne. Joku liikkui jossakin ja Aiko alkoi haukkua ulkona. Ei käy! Pyysin koiran sisälle ja tulihan se, mutta halusi takaisin haukkuen ja vinkuen. Jaskalta paloi pinna. Hän vei Aikon Katin huoneeseen. Luulen, että syynä on juoksuinen narttu jossain lähellä ja lyhyet lenkit eilen. Jaska käytti molemmat koirat pienellä aamulenkillä, koska pakkasta oli 29 astetta ja minulla on edelleen kamala yskä. Iltapäivälläkin oli Katin mielestä liian kylmää ja Aiko sai silloinkin lyhyen lenkin. Minä kyllä tarkenin kävellä Ronjan kanssa tunnin ajan.
Kun sitten heräsin, lähdin kiertämään molempien koirien kanssa 5 km lenkin. Klo 11 alkoi pentukurssi Porvoossa. Otin Aikon sinne mukaani. Ajattelin, että on helpompi näyttää kuin vain sanallisesti kertoa, mitä perusasento tarkoittaa, mitä minun mielestäni on kontaktikävely ja seuraaminen. Osa koirakoista aikoo harrastaa tokoa, osa haluaa vain arkitottelevaisuutta.
Sheltit ja koikkerit olivat ihan vaarattomia Aikon mielestä, mutta kultaisennoutajan urospentua (6 kk) Aiko pelkäsi. Onneksi hän oli hallin toisessa päässä. Meidän jälkeemme halliin tuli treenaamaan rhodesiankoiria. Ne eivät olleet pelottavia. Ilmeisesti se on vain toisen uroksen tuijottava katse, joka saa Aikon pelkäämään. Aiko on vielä nuori ja epävarma.
Ennätin harjoitella Aikon kanssa alohyppyä, vähän seuraamista ja jäävät liikkeet ennen kuin rhodesiankoirat aloittivat.
Kotiin tultuani menin "Lessutemppelin" pihalla Ronjan kanssa. Kiia tuli avustamaan. Lauantaina kokeessa liikkeenohjaajana VOI-luokassa on Sanna. Se tarkoittaa, että liikkeet tehdään samassa järjestyksessä kuin ne ovat arvostelulomakkeessa. Paikallaolon jälkeen ensimmäisenä liikkeenä on seuraaminen. Se menee yleensä huonosti silloin kun joudumme tekemään sen alkuun.
Seuraamisessa kontakti katkeili. "Peru" käskyllä Ronja osasi peruuttaa suoraan, mistä olin yllättynyt. Joudun ottamaan seuraamisen työn alle tänä keväänä.
Liikkeestä istuminen onnistui hyvin. Kontakti pysyi myös seuraamisosuudessa.
Luoksetulossa on olen arponut suullisen käskyn ja käsimerkin välillä seisahtamisessa. Ronja tottelee niitä molempia, mutta kummalla se pysähtyy "täpäkämmin"? No, tänään annoin käsimerkin. Onnistui. Maahanmeno oli myös hyvä. Sen jälkeen sivulletulossa Ronja jäi katselemaan jotakin. Pahus...
Ruutua Ronja ei löytänyt ensimmäisellä käskyllä. Lumisessa maassa valkoiset nauhat eivät tietysti erottuneet. Toisella kerralla lähempää ruutu onnistui.
Metallinoutoa en tehnyt, koska pakkasta oli 10 astetta ja hyppyestettä minulle ei ole, mutta tein noudon puukapulalla. Ronja ryökäle pudotti sen palauttaessaaan. Tämän asian kanssa taisteltiin koko kesä ja luulin jo, että siitä ongelmasta oli päästy. Mutta ei...
Kiia vei tunnarikapulat. Ronja löysi oman, mutta pudotti senkin välille, nosti itse ja toi sivulle. Kaukokäskyissä Ronja eteni oman mittansa.
Onko tässä mitään mieltä?
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
perjantai 18. tammikuuta 2013
Ihmiset sairastaa - koirilla on tylsää
Tytöt toivat koulusta flunssan, johon minäkin sairastuin. Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen jouduin peruuttamaan opetuksen sairauden takia. Kati oli kipeä jo viime viikolla, minä ja Kiia olemme olleet kotona tällä viikolla.
Maanantaina Kati kävi Aikon kanssa agilitytreeneissä, vaikka hänellä oli yskä. Aikon kanssa ei tarvitse juosta :) . Tiistaina Ronjan agilitytreenit jäivät väliin.
Tiistaina minun tautini oli vasta tulossa, joten kävin Aikon kanssa tokotreeneissä. Tehtiin Aikon kanssa kisamainen harjoitus ilman palkkaa ja kehässä oli ns. liikkeenohjaaja ja tuomari. Aiko ei ottanut niistä häiriötä. Liikkeet eivät olleet täysiä kympin suorituksia. Kirjoitin itselleni "vikalistan", johon kuului mm. löysät käännökset seuraamisessa sekä takajalkojen siirtäminen liikkeestä seisomisessa ja hypyssä, kun palaan koiran viereen. En tiedä, miten Aiko reagoi kisajännitykseen, mutta palkkaamattomuuden hän näyttää kestävän.
Keskiviikkona Kati käytti ensimmäistä kertaa yksin molemmat koirat peltolenkillä. Vaikka pellolla ei ollut kunnollista latua, joku naishiihtäjä oli tullut valittamaan "ladulla" kulkemisesta.
Koirilla on ollut tylsää. Aikolla on tapana hakea huomiota varastamalla tavaroita. Välillä hän juokseee rintaliivit tai tukkapampulat tai sukat suussa. Askeleista jo kuulee, että nyt Aikolla on jotain. Ronja kerjää rapsutuksia ja murisee, jos Aiko tulee lähelle. Olen tehnyt sisällä pieniä harjoituksia. Aikon kanssa on harjoiteltu joka aamu kaukokäskyjä paprikapalkalla. Joku ilta (olisiko ollut keskiviikko) harjoiteltiin noutokapulan palautusta sivulle. Heitin kapulan vain metrin verran eteen ja siitä Aikon piti tuoda kapula sivulle. Ronjan kanssa harjoittelin eilen peruuttamista. Se onnistui tosi hyvin, vaikka viimeksi tein peruuttamista kesällä muutaman kerran. Ehkä hän oli katsellut minun ja Aikon peruutusharjoituksia syksyllä. Jos joskus ollaan EVL-luokassa, voidaan tehdä hienot askeleet taaksepäin. Pääsen harvoin harjoittelemaan sisällä Ronjan kanssa. Jos Aiko on paikalla, hän tulee myös treenaamaan, sillä Aiko on "koulutushullu": aina valmis kuin partiopoika.
Ronjalla kynnet kasvavat kamalasti joka talvi. Tavallisesti kynnet leikataan kerran viikossa, mutta viime aikoina niitä on leikattu kahdesti viikossa. Ronja ei pidä siitä, joten homma on tehty niin, että Ronjalla on kevyt "kuonokoppa" varmuuden vuoksi, Jaska leikkaa ja minä rapsuttelen Ronjaa. Eilen otin kynsisakset, koskettelin ensin kynsiä ja sitten vain leikkasin molempien etutassujen kynnet, tänäaamuna leikkasin takatassujen kynnet. Ronja ei sanonut mitään! Uskomaton juttu...
Aikon kynsien leikkuu on edelleen helppoa. Jokaisesta kynsisaksin napsahduksesta tulee pieni pala siansydäntä tms. makupala. Aiko ei sano mitään, vaikka joskus menisi vähän liian syvältä.
Tänään iltapäivällä uskaltauduin ulos Ronjan kanssa pienelle lenkille. Joka risteyksessä Ronja ehdotti pidempää reittiä ja kiskoi hihnassa.
Vein Joonaksen harjoituksiin Porvooseen ja samalla kävin hallilla koirien kanssa. Tein Ronjan kanssa VOI-liikkeitä. Luoksetulon seisahtamisessa Ronja valui liikaa eteenpäin. Seuraaminen oli kamalaa. Harmittaa, että olen ilmoittanut Ronjan kokeeseen. Aikolle tein alohyppyä ja siinä seisomassa pysymistä sekä ruutua. Aiko juoksi tosi lujaa ruutuun!
Maanantaina Kati kävi Aikon kanssa agilitytreeneissä, vaikka hänellä oli yskä. Aikon kanssa ei tarvitse juosta :) . Tiistaina Ronjan agilitytreenit jäivät väliin.
Tiistaina minun tautini oli vasta tulossa, joten kävin Aikon kanssa tokotreeneissä. Tehtiin Aikon kanssa kisamainen harjoitus ilman palkkaa ja kehässä oli ns. liikkeenohjaaja ja tuomari. Aiko ei ottanut niistä häiriötä. Liikkeet eivät olleet täysiä kympin suorituksia. Kirjoitin itselleni "vikalistan", johon kuului mm. löysät käännökset seuraamisessa sekä takajalkojen siirtäminen liikkeestä seisomisessa ja hypyssä, kun palaan koiran viereen. En tiedä, miten Aiko reagoi kisajännitykseen, mutta palkkaamattomuuden hän näyttää kestävän.
Keskiviikkona Kati käytti ensimmäistä kertaa yksin molemmat koirat peltolenkillä. Vaikka pellolla ei ollut kunnollista latua, joku naishiihtäjä oli tullut valittamaan "ladulla" kulkemisesta.
Koirilla on ollut tylsää. Aikolla on tapana hakea huomiota varastamalla tavaroita. Välillä hän juokseee rintaliivit tai tukkapampulat tai sukat suussa. Askeleista jo kuulee, että nyt Aikolla on jotain. Ronja kerjää rapsutuksia ja murisee, jos Aiko tulee lähelle. Olen tehnyt sisällä pieniä harjoituksia. Aikon kanssa on harjoiteltu joka aamu kaukokäskyjä paprikapalkalla. Joku ilta (olisiko ollut keskiviikko) harjoiteltiin noutokapulan palautusta sivulle. Heitin kapulan vain metrin verran eteen ja siitä Aikon piti tuoda kapula sivulle. Ronjan kanssa harjoittelin eilen peruuttamista. Se onnistui tosi hyvin, vaikka viimeksi tein peruuttamista kesällä muutaman kerran. Ehkä hän oli katsellut minun ja Aikon peruutusharjoituksia syksyllä. Jos joskus ollaan EVL-luokassa, voidaan tehdä hienot askeleet taaksepäin. Pääsen harvoin harjoittelemaan sisällä Ronjan kanssa. Jos Aiko on paikalla, hän tulee myös treenaamaan, sillä Aiko on "koulutushullu": aina valmis kuin partiopoika.
Ronjalla kynnet kasvavat kamalasti joka talvi. Tavallisesti kynnet leikataan kerran viikossa, mutta viime aikoina niitä on leikattu kahdesti viikossa. Ronja ei pidä siitä, joten homma on tehty niin, että Ronjalla on kevyt "kuonokoppa" varmuuden vuoksi, Jaska leikkaa ja minä rapsuttelen Ronjaa. Eilen otin kynsisakset, koskettelin ensin kynsiä ja sitten vain leikkasin molempien etutassujen kynnet, tänäaamuna leikkasin takatassujen kynnet. Ronja ei sanonut mitään! Uskomaton juttu...
Aikon kynsien leikkuu on edelleen helppoa. Jokaisesta kynsisaksin napsahduksesta tulee pieni pala siansydäntä tms. makupala. Aiko ei sano mitään, vaikka joskus menisi vähän liian syvältä.
Tänään iltapäivällä uskaltauduin ulos Ronjan kanssa pienelle lenkille. Joka risteyksessä Ronja ehdotti pidempää reittiä ja kiskoi hihnassa.
Vein Joonaksen harjoituksiin Porvooseen ja samalla kävin hallilla koirien kanssa. Tein Ronjan kanssa VOI-liikkeitä. Luoksetulon seisahtamisessa Ronja valui liikaa eteenpäin. Seuraaminen oli kamalaa. Harmittaa, että olen ilmoittanut Ronjan kokeeseen. Aikolle tein alohyppyä ja siinä seisomassa pysymistä sekä ruutua. Aiko juoksi tosi lujaa ruutuun!
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Paluu arkeen
Maanantaina lapsilla alkoi koulu. Minä "lomailin" torstaihin asti. Tiistaina olin kotona koko päivän. Tein vähän töitä. Koirien olemassaoloa ei edes huomannut. Ne vain nukkuivat koko aamupäivän. Se on varmaankin niillä tapana, kun me olemme töissä ja koulussa.
Tiistai-iltana oli Ronjan ja Katin agilitytreeni. Muiden jo lähdettyä Kati jäi kouluttajan kanssa harjoittelemaan keinua. Kouluttajan mielestä Ronjan keinuongelma ei ole paha. Ronja meni monta kertaa koko keinun lohipyöryköiden avulla.
Illan päätteeksi oli Aikon ohjattu tokovuoro. Aiko pääsi treenaamaan tällä kertaa viimeisenä. Minun piti herättää häkissään nukkuva koira tekemällä sille ensin luoksetulo. Sitten näytin Sannalle, kuinka hyvällä vauhdilla Aiko on oppinut palauttamaan noutokapulan. Aiko nostaa laukalle heti napattuaan kapulan suuhunsa. Päätettiin, että noutoa harjoitellaan melko harvoin ja vain pari toistoa kerrallaan. Sovitiin, että seuraava projekti on kaukokäskyt, koska niiden opetteluun menee paljon aikaa. Paikallaolo tehtiin viimeiseksi. Aikon molemmin puolin oli narttu ja toisessa reunassa novascotiannoutajauros Toivo. Aiko haisteli vähän maata, mutta ei katsellut muita koiria.
Keskiviikkoaamuna kävin hallilla viimeisen lomapäivän kunniaksi. Harjoittelin tokoa lähinnä Ronjan kanssa. Harmi, että luoksetulon pysäytykset meinaavat taas mennä pitkäksi.Tein hyppynoutoa sekä puu- että metallikapulalla. Vaikka Ronja inhoaa metallikapulaa, se pysyy suussa myös hyppynoudossa. Aiko menee jo ripeästi ruutuun koko matkalta (yli 20 m).Yleensä treenatessani yksin juoksen ruutuun leikkimään Aikon kanssa, mutta nyt onnistuin saamaan Aikon seisomaan siellä.
Viikonloppuna halli oli niin varattu, että en saanut meille yhtään tuntia. Eilen tein vähän aikaa tokoa molempien koirien kanssa ulkona. Pakkasta oli noin 15 astetta. Ronja palelee helpommin kuin Aiko. Tassut jäätyvät. Ronja on tulossa vanhaksi.
Kävin sekä eilen että tänään aamulla peltolenkillä koirien kanssa. Minä kävelin luistelulatua, koska sitä ei ollut ajettu pariin viikkoon ja näin ollen latu ollut kunnossa. Ronja juoksenteli turhan kaukana. Tänäkin aamuna se etsi varmaankin jänistä ja juoksi ohitseni nenä maassa kuin olisin ilmaa. Onneksi Aiko pysyy lähellä. Välillä Aiko ottaa spurtteja Ronjan perässä, mutta tulee pian takaisin.
Aloitin viikko sitten sunnuntaina kouluttajana pentukurssilla. Eilen oli kurssin toinen kerta. Opeteltiin palkitsemista ja katsekontaktia. Kaikki pennut ovat 4 kk - 6 kk, mutta niin ihanan erilaisia, kuten niiden ohjaajatkin. Hallissa on hyvin tilaa kuudelle koiralle, joten kaikki saavat harjoitella rauhassa.
Tiistai-iltana oli Ronjan ja Katin agilitytreeni. Muiden jo lähdettyä Kati jäi kouluttajan kanssa harjoittelemaan keinua. Kouluttajan mielestä Ronjan keinuongelma ei ole paha. Ronja meni monta kertaa koko keinun lohipyöryköiden avulla.
Illan päätteeksi oli Aikon ohjattu tokovuoro. Aiko pääsi treenaamaan tällä kertaa viimeisenä. Minun piti herättää häkissään nukkuva koira tekemällä sille ensin luoksetulo. Sitten näytin Sannalle, kuinka hyvällä vauhdilla Aiko on oppinut palauttamaan noutokapulan. Aiko nostaa laukalle heti napattuaan kapulan suuhunsa. Päätettiin, että noutoa harjoitellaan melko harvoin ja vain pari toistoa kerrallaan. Sovitiin, että seuraava projekti on kaukokäskyt, koska niiden opetteluun menee paljon aikaa. Paikallaolo tehtiin viimeiseksi. Aikon molemmin puolin oli narttu ja toisessa reunassa novascotiannoutajauros Toivo. Aiko haisteli vähän maata, mutta ei katsellut muita koiria.
Keskiviikkoaamuna kävin hallilla viimeisen lomapäivän kunniaksi. Harjoittelin tokoa lähinnä Ronjan kanssa. Harmi, että luoksetulon pysäytykset meinaavat taas mennä pitkäksi.Tein hyppynoutoa sekä puu- että metallikapulalla. Vaikka Ronja inhoaa metallikapulaa, se pysyy suussa myös hyppynoudossa. Aiko menee jo ripeästi ruutuun koko matkalta (yli 20 m).Yleensä treenatessani yksin juoksen ruutuun leikkimään Aikon kanssa, mutta nyt onnistuin saamaan Aikon seisomaan siellä.
Viikonloppuna halli oli niin varattu, että en saanut meille yhtään tuntia. Eilen tein vähän aikaa tokoa molempien koirien kanssa ulkona. Pakkasta oli noin 15 astetta. Ronja palelee helpommin kuin Aiko. Tassut jäätyvät. Ronja on tulossa vanhaksi.
Kävin sekä eilen että tänään aamulla peltolenkillä koirien kanssa. Minä kävelin luistelulatua, koska sitä ei ollut ajettu pariin viikkoon ja näin ollen latu ollut kunnossa. Ronja juoksenteli turhan kaukana. Tänäkin aamuna se etsi varmaankin jänistä ja juoksi ohitseni nenä maassa kuin olisin ilmaa. Onneksi Aiko pysyy lähellä. Välillä Aiko ottaa spurtteja Ronjan perässä, mutta tulee pian takaisin.
Aloitin viikko sitten sunnuntaina kouluttajana pentukurssilla. Eilen oli kurssin toinen kerta. Opeteltiin palkitsemista ja katsekontaktia. Kaikki pennut ovat 4 kk - 6 kk, mutta niin ihanan erilaisia, kuten niiden ohjaajatkin. Hallissa on hyvin tilaa kuudelle koiralle, joten kaikki saavat harjoitella rauhassa.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Aiko agilitytreeneissä juoksuisten narttujen kanssa
Tällä viikolla alkavat taas ohjatut harjoitukset joulutauon jälkeen.
Eilen illalla oli Aikon agility. Hallilla juoksunartut saavat treenata juoksuhousuissa. Mitä luulet, osasiko Aiko keskittyä agilityyn, kun yhdellä oli juoksut parhaimillaan, toisella oli juuri loppunut ja kolmannella oli kohta alkamassa? No, ei.
Halli oli jaettu kahteen osaan: takaosassa harjoiteltiin keppejä ja edessä oli pieni radan pätkä. Aiko oli tehnyt takana hienosti keppitreeniä. Melkein kaikki verkot sai jo ottaa pois. Tulin hallille katsomaan, kun oli Aikon vuoro tehdä rataa. Siitä ei tullut mitään. Aiko meni putkeen ja teki A:n. Kun piti hyppiä esteitä, Aiko otti hatkat ja lähti juoksemaan käytävää ulos haistelemaan ihania narttujen tuoksuja.
Jos tänä iltana on sama meininki tokotreeneissä, en mene hallille tottelevaisuuskokeeseen. Aiemmin juoksuisten narttujen piti olla poissa harjoituksista 4 viikkoa. Minua harmitti monesti, kun olin ilmoittautunut koulutukseen ja parin kerran jälkeen Ronjalla alkoi juoksu. Juoksun aikana ja sen jälkeen Ronjan keskittymiskyky oli muutenkin niin huono, että turha hänen kanssaan olisi ollut mennä pilaamaan toisten harjoituksia.
Eilen harjoittelin pihalla Ronjan kanssa tokoa. Tein mm. ohjattua noutoa. Tein harjoituksen nyt niin, että vein aluksi vain merkin ja noin 2-3 metriä merkin linjasta taaksepäin vasemman ja oikean kapulan. Kun Ronja oli tuonut molemmista suunnista kapulat, vein myös keskikapulan, mutta vein sen muita kapuloita etäämmälle... ja Ronja ei mennyt keskikapulalle. Useimmiten palkkasi kapulan nostamisesta ja kunnon vauhdista minua kohti kapula suussa, mutta kerran Ronjan piti tuoda kapula sivulle asti.
Ronja osaa mennä merkille, osaa suunnat ja osaa tuoda kapulan sivulle perusasentoon. Kunpa nyt saisin varmaksi sen, että keskimmäiselle kapulalle ei mennä koskaan.
Eilen illalla oli Aikon agility. Hallilla juoksunartut saavat treenata juoksuhousuissa. Mitä luulet, osasiko Aiko keskittyä agilityyn, kun yhdellä oli juoksut parhaimillaan, toisella oli juuri loppunut ja kolmannella oli kohta alkamassa? No, ei.
Halli oli jaettu kahteen osaan: takaosassa harjoiteltiin keppejä ja edessä oli pieni radan pätkä. Aiko oli tehnyt takana hienosti keppitreeniä. Melkein kaikki verkot sai jo ottaa pois. Tulin hallille katsomaan, kun oli Aikon vuoro tehdä rataa. Siitä ei tullut mitään. Aiko meni putkeen ja teki A:n. Kun piti hyppiä esteitä, Aiko otti hatkat ja lähti juoksemaan käytävää ulos haistelemaan ihania narttujen tuoksuja.
Jos tänä iltana on sama meininki tokotreeneissä, en mene hallille tottelevaisuuskokeeseen. Aiemmin juoksuisten narttujen piti olla poissa harjoituksista 4 viikkoa. Minua harmitti monesti, kun olin ilmoittautunut koulutukseen ja parin kerran jälkeen Ronjalla alkoi juoksu. Juoksun aikana ja sen jälkeen Ronjan keskittymiskyky oli muutenkin niin huono, että turha hänen kanssaan olisi ollut mennä pilaamaan toisten harjoituksia.
Eilen harjoittelin pihalla Ronjan kanssa tokoa. Tein mm. ohjattua noutoa. Tein harjoituksen nyt niin, että vein aluksi vain merkin ja noin 2-3 metriä merkin linjasta taaksepäin vasemman ja oikean kapulan. Kun Ronja oli tuonut molemmista suunnista kapulat, vein myös keskikapulan, mutta vein sen muita kapuloita etäämmälle... ja Ronja ei mennyt keskikapulalle. Useimmiten palkkasi kapulan nostamisesta ja kunnon vauhdista minua kohti kapula suussa, mutta kerran Ronjan piti tuoda kapula sivulle asti.
Ronja osaa mennä merkille, osaa suunnat ja osaa tuoda kapulan sivulle perusasentoon. Kunpa nyt saisin varmaksi sen, että keskimmäiselle kapulalle ei mennä koskaan.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Katsaus vuoteen 2012 ja tavoitteet vuodelle 2013 Osa 2: toko
Viime talvena PORSKin VOI/EVL-koirat harjoittelivat PR-tallilla. Sinne on matkaa täältä 35 km, joten en käynyt treeneissä joka viikko. Olin varannut yksin perjantai-illaksi tunnin Kumpumäen maneesista, jossa kävin harjoittelemassa molempien koirien kanssa.
Aikolla ei ollut keväällä mitään tokoryhmää, koska Aikosta ei pitänyt tulla tokokoiraa. Pääsin keväällä kerran Christa Enqvist-Pukkilan koulutukseen. Kävimme maalis-huhtikuussa Heiluvassa Hännässä tokon alkeiskurssin ja kesä-heinäkuussa PORSKin ALO/AVO-koirien kurssin.
Kesän alussa Aiko ryhtyi rähjäämään uroksille ja olin aivan epätoivoinen. Siihen asti Aiko oli ollut niin kiltti. Paikallaolosta muiden koirien kanssa ei tullut mitään. Aiko ryntäsi heti viereisen uroksen luo. Seuraaminen oli alkutekijöissään. En päässyt kuin pari-kolme askelta eteenpäin kunnollista seuraamista. Toukokuussa olimme Hollolassa tokon valmennusrenkaan nuorten koirien koulutuksessa. Siellä Samuli Juntto ehdotti, että tekisimme seuraamista imuttamalla, koska jollakin keinolla piti päästä tekemään muutamaa askelta pidempää seuraamista.
Loppukesän ja alkusyksyn harjoittelimme taas omin neuvoin. Lokakuun alusta lähtien Sanna Viitanen on pitänyt ALO/AVO-ryhmän harjoitukset joka toinen tiistai. Sanna on pätevä kouluttaja. Hän on ollut myös tokon valmennusrenkaassa. Syksyn aikana on Aikon kanssa harjoiteltu luoksetulon loppua, peruttamista sivulla, noutokapulan palautusta ja erityisesti paikallaoloa. Viime aikoina Aiko on kestänyt hyvin paikallamakuun, vaikka vieressä on ollut vähän levoton lagottouros Sigge, jota käydään palkkaamassa välillä.
Aikon kanssa tavoitteena on päästä kokeisiin kevään 2013 aikana. Jos saisimme alokasluokasta ja avoimesta luokasta ykköstuloksen kevään ja alkukesän aikana, voisimme kesällä harjoitella voittajaluokan liikkeitä.
Ronjan kanssa olin keväällä huhti-toukokuussa Mäntsälän koirakerhon järjestämässä Pia Miettisen koulutuksessa. Keväällä harjoittelimme kehään menemistä ilman hihnaa, koska Ronjaa hermostuttaa kehässä jo olevat koirat, seuraamista ja ruutua, erityisesti oikeaa paikkaa ruudussa, sekä luoksetulon pysäytyksiä. Toukokuussa teimme maksetun harjoituksen PORSKin ja Porvoon Palveluskoirien välisessä kokeessa. Emme saaneet tulosta.
Kesällä Pernilla ja Sanna pitivät joka torstai VOI/EVL-treenit. Ronja pudotti kokeessa kaikki kapulat (tunnari, metalli ja tavallinen puukapula) palauttaessaan. Välillä kokeessa Ronja toi suoraan sivulle, välillä eteen. Alunperin olin opettanut Ronjan tulemaan ensin eteen ja sitten siirtymään sivulle, koska olin ajatellut kisata PK-jäljellä. Kesäkauden suurin projekti oli opettaa Ronja palauttamaan kapulat suoraan sivulle.
Tavoitteena oli saada ykköstulos voittajaluokasta ja pääsimme siihen marraskuussa. Joka toisen kisan nollasimme, joka toinen meni hyvin tai melko hyvin. Tuloksena kokeista oli 0-2-0-2-0-1. Voitto Uudenmaan piirinmestaruuskisassa Jokelassa oli tokovuotemme kohokohta.
Vuonna 2013 jatkamme voittajaluokassa ainakin kevään ajan. Seuraaminen on huonoa, sitä pitää harjoitella paljon. Ohjattu nouto opetellaan keväään aikana. Tavoitteena on siis opetella viimeisetkin tokon liikkeet. Saa nähdä, pääsemmekö koskaan erikoisvoittajaluokan kokeisiin ja saammeko tulosta. Tärkeintä Ronjan kanssa on matka: yhdessä tekeminen. Haaveilla toki voi tottelevaisuusvalion tittelistä.
Aikolla ei ollut keväällä mitään tokoryhmää, koska Aikosta ei pitänyt tulla tokokoiraa. Pääsin keväällä kerran Christa Enqvist-Pukkilan koulutukseen. Kävimme maalis-huhtikuussa Heiluvassa Hännässä tokon alkeiskurssin ja kesä-heinäkuussa PORSKin ALO/AVO-koirien kurssin.
Kesän alussa Aiko ryhtyi rähjäämään uroksille ja olin aivan epätoivoinen. Siihen asti Aiko oli ollut niin kiltti. Paikallaolosta muiden koirien kanssa ei tullut mitään. Aiko ryntäsi heti viereisen uroksen luo. Seuraaminen oli alkutekijöissään. En päässyt kuin pari-kolme askelta eteenpäin kunnollista seuraamista. Toukokuussa olimme Hollolassa tokon valmennusrenkaan nuorten koirien koulutuksessa. Siellä Samuli Juntto ehdotti, että tekisimme seuraamista imuttamalla, koska jollakin keinolla piti päästä tekemään muutamaa askelta pidempää seuraamista.
Loppukesän ja alkusyksyn harjoittelimme taas omin neuvoin. Lokakuun alusta lähtien Sanna Viitanen on pitänyt ALO/AVO-ryhmän harjoitukset joka toinen tiistai. Sanna on pätevä kouluttaja. Hän on ollut myös tokon valmennusrenkaassa. Syksyn aikana on Aikon kanssa harjoiteltu luoksetulon loppua, peruttamista sivulla, noutokapulan palautusta ja erityisesti paikallaoloa. Viime aikoina Aiko on kestänyt hyvin paikallamakuun, vaikka vieressä on ollut vähän levoton lagottouros Sigge, jota käydään palkkaamassa välillä.
Aikon kanssa tavoitteena on päästä kokeisiin kevään 2013 aikana. Jos saisimme alokasluokasta ja avoimesta luokasta ykköstuloksen kevään ja alkukesän aikana, voisimme kesällä harjoitella voittajaluokan liikkeitä.
Ronjan kanssa olin keväällä huhti-toukokuussa Mäntsälän koirakerhon järjestämässä Pia Miettisen koulutuksessa. Keväällä harjoittelimme kehään menemistä ilman hihnaa, koska Ronjaa hermostuttaa kehässä jo olevat koirat, seuraamista ja ruutua, erityisesti oikeaa paikkaa ruudussa, sekä luoksetulon pysäytyksiä. Toukokuussa teimme maksetun harjoituksen PORSKin ja Porvoon Palveluskoirien välisessä kokeessa. Emme saaneet tulosta.
Kesällä Pernilla ja Sanna pitivät joka torstai VOI/EVL-treenit. Ronja pudotti kokeessa kaikki kapulat (tunnari, metalli ja tavallinen puukapula) palauttaessaan. Välillä kokeessa Ronja toi suoraan sivulle, välillä eteen. Alunperin olin opettanut Ronjan tulemaan ensin eteen ja sitten siirtymään sivulle, koska olin ajatellut kisata PK-jäljellä. Kesäkauden suurin projekti oli opettaa Ronja palauttamaan kapulat suoraan sivulle.
Tavoitteena oli saada ykköstulos voittajaluokasta ja pääsimme siihen marraskuussa. Joka toisen kisan nollasimme, joka toinen meni hyvin tai melko hyvin. Tuloksena kokeista oli 0-2-0-2-0-1. Voitto Uudenmaan piirinmestaruuskisassa Jokelassa oli tokovuotemme kohokohta.
Vuonna 2013 jatkamme voittajaluokassa ainakin kevään ajan. Seuraaminen on huonoa, sitä pitää harjoitella paljon. Ohjattu nouto opetellaan keväään aikana. Tavoitteena on siis opetella viimeisetkin tokon liikkeet. Saa nähdä, pääsemmekö koskaan erikoisvoittajaluokan kokeisiin ja saammeko tulosta. Tärkeintä Ronjan kanssa on matka: yhdessä tekeminen. Haaveilla toki voi tottelevaisuusvalion tittelistä.
Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa
Sunnuntai-iltana Ronja käveli hermostuneena ympäri taloa. Ulkoa kuului rakettien ampumista.
Eilen kävin päivällä Ronjan kanssa 8 km kävelylenkillä. Iltapäivällä neljän maissa käytin vielä pissalenkillä. Ennen kuutta alkoi joka puolella pauke. Ronja kulki perässäni ja läähätti.
Aiko meni takapihalle syömään luuta. Jaska lähti ulos pitämään silmällä, ettei kukaan heitä kävelytieltä pommeja pihallemme. Aiko ei kuullut pommeja eikä välittänyt mitään valojen välähdyksistä. Kun naapuri oli räjäyttänyt padan, siitä oli tullut niin paljon meteliä, että sille Aiko oli murissut. Hyvähermoinen koira tuo Aiko!
Ronja rauhoittui lepäämään keittiön pöydän alle, kun leivoin pizzaa. Radio soi vieressä. Ruoka maistui, joten ihan hermona Ronjakaan ei ollut. Minä menin nukkumaan ennen yhtätoista ja Ronja lepäsi sänkyni vieresssä. Vuoden vaihtuessa Aiko veti sikeitä olohuoneen lattialla. Havahduin puoli kahden aikoihin ja käytin Ronjan korttelin ympäri, mutta hän ei tehnyt pissaa. Oli varmaankin vielä liian paljon ruudin hajua ilmassa ja kaukana kuului vielä paukuttelua.
Toivottavasti kaikki ilotulitteet olisi jo ammuttu taivaalle. Taitaa olla vaan turha toivoa sitä. Joinakin vuosina niitä pamauteltu vielä kaksi viikkoa tammikuussa ja viimeiset ennen vappua.
Eilen kävin päivällä Ronjan kanssa 8 km kävelylenkillä. Iltapäivällä neljän maissa käytin vielä pissalenkillä. Ennen kuutta alkoi joka puolella pauke. Ronja kulki perässäni ja läähätti.
Aiko meni takapihalle syömään luuta. Jaska lähti ulos pitämään silmällä, ettei kukaan heitä kävelytieltä pommeja pihallemme. Aiko ei kuullut pommeja eikä välittänyt mitään valojen välähdyksistä. Kun naapuri oli räjäyttänyt padan, siitä oli tullut niin paljon meteliä, että sille Aiko oli murissut. Hyvähermoinen koira tuo Aiko!
Ronja rauhoittui lepäämään keittiön pöydän alle, kun leivoin pizzaa. Radio soi vieressä. Ruoka maistui, joten ihan hermona Ronjakaan ei ollut. Minä menin nukkumaan ennen yhtätoista ja Ronja lepäsi sänkyni vieresssä. Vuoden vaihtuessa Aiko veti sikeitä olohuoneen lattialla. Havahduin puoli kahden aikoihin ja käytin Ronjan korttelin ympäri, mutta hän ei tehnyt pissaa. Oli varmaankin vielä liian paljon ruudin hajua ilmassa ja kaukana kuului vielä paukuttelua.
Toivottavasti kaikki ilotulitteet olisi jo ammuttu taivaalle. Taitaa olla vaan turha toivoa sitä. Joinakin vuosina niitä pamauteltu vielä kaksi viikkoa tammikuussa ja viimeiset ennen vappua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)