Paluu arkeen

Maanantaina lapsilla alkoi koulu. Minä "lomailin" torstaihin asti. Tiistaina olin kotona koko päivän. Tein vähän töitä. Koirien olemassaoloa ei edes huomannut. Ne vain nukkuivat koko aamupäivän. Se on varmaankin niillä tapana, kun me olemme töissä ja koulussa.

Tiistai-iltana oli Ronjan ja Katin agilitytreeni. Muiden jo lähdettyä Kati jäi kouluttajan kanssa harjoittelemaan keinua. Kouluttajan mielestä Ronjan keinuongelma ei ole paha. Ronja meni monta kertaa koko keinun lohipyöryköiden avulla.

Illan päätteeksi oli Aikon ohjattu tokovuoro. Aiko pääsi treenaamaan tällä kertaa viimeisenä. Minun piti herättää häkissään nukkuva koira tekemällä sille ensin luoksetulo. Sitten näytin Sannalle, kuinka hyvällä vauhdilla Aiko on oppinut palauttamaan noutokapulan. Aiko nostaa laukalle heti napattuaan kapulan suuhunsa. Päätettiin, että noutoa harjoitellaan melko harvoin ja vain pari toistoa kerrallaan. Sovitiin, että seuraava projekti on kaukokäskyt, koska niiden opetteluun menee paljon aikaa. Paikallaolo tehtiin viimeiseksi. Aikon molemmin puolin oli narttu ja toisessa reunassa novascotiannoutajauros Toivo. Aiko haisteli vähän maata, mutta ei katsellut muita koiria.

Keskiviikkoaamuna kävin hallilla viimeisen lomapäivän kunniaksi. Harjoittelin tokoa lähinnä Ronjan kanssa. Harmi, että luoksetulon pysäytykset meinaavat taas mennä pitkäksi.Tein hyppynoutoa sekä puu- että metallikapulalla. Vaikka Ronja inhoaa metallikapulaa, se pysyy suussa myös hyppynoudossa. Aiko menee jo ripeästi ruutuun koko matkalta (yli 20 m).Yleensä treenatessani yksin juoksen ruutuun leikkimään Aikon kanssa, mutta nyt onnistuin saamaan Aikon seisomaan siellä.

Viikonloppuna halli oli niin varattu, että en saanut meille yhtään tuntia. Eilen tein vähän aikaa tokoa molempien koirien kanssa ulkona. Pakkasta oli noin 15 astetta. Ronja palelee helpommin kuin Aiko. Tassut jäätyvät.  Ronja on tulossa vanhaksi.

Kävin sekä eilen että tänään aamulla peltolenkillä koirien kanssa. Minä kävelin luistelulatua, koska sitä ei ollut ajettu pariin viikkoon ja näin ollen latu ollut kunnossa. Ronja juoksenteli turhan kaukana. Tänäkin aamuna se etsi varmaankin jänistä ja juoksi ohitseni nenä maassa kuin olisin ilmaa. Onneksi Aiko pysyy lähellä. Välillä Aiko ottaa spurtteja Ronjan perässä, mutta tulee pian takaisin.

Aloitin viikko sitten sunnuntaina kouluttajana pentukurssilla. Eilen oli kurssin toinen kerta. Opeteltiin palkitsemista ja  katsekontaktia. Kaikki pennut ovat 4 kk - 6 kk, mutta niin ihanan erilaisia, kuten niiden ohjaajatkin. Hallissa on hyvin tilaa kuudelle koiralle, joten kaikki saavat harjoitella rauhassa.