Heräsin aamulla klo 5.30 Aikon tuijotukseen. Hän halusi ulos. Eikä yksi kerta riittänyt. Kohta se halusi uudelleen sinne. Joku liikkui jossakin ja Aiko alkoi haukkua ulkona. Ei käy! Pyysin koiran sisälle ja tulihan se, mutta halusi takaisin haukkuen ja vinkuen. Jaskalta paloi pinna. Hän vei Aikon Katin huoneeseen. Luulen, että syynä on juoksuinen narttu jossain lähellä ja lyhyet lenkit eilen. Jaska käytti molemmat koirat pienellä aamulenkillä, koska pakkasta oli 29 astetta ja minulla on edelleen kamala yskä. Iltapäivälläkin oli Katin mielestä liian kylmää ja Aiko sai silloinkin lyhyen lenkin. Minä kyllä tarkenin kävellä Ronjan kanssa tunnin ajan.
Kun sitten heräsin, lähdin kiertämään molempien koirien kanssa 5 km lenkin. Klo 11 alkoi pentukurssi Porvoossa. Otin Aikon sinne mukaani. Ajattelin, että on helpompi näyttää kuin vain sanallisesti kertoa, mitä perusasento tarkoittaa, mitä minun mielestäni on kontaktikävely ja seuraaminen. Osa koirakoista aikoo harrastaa tokoa, osa haluaa vain arkitottelevaisuutta.
Sheltit ja koikkerit olivat ihan vaarattomia Aikon mielestä, mutta kultaisennoutajan urospentua (6 kk) Aiko pelkäsi. Onneksi hän oli hallin toisessa päässä. Meidän jälkeemme halliin tuli treenaamaan rhodesiankoiria. Ne eivät olleet pelottavia. Ilmeisesti se on vain toisen uroksen tuijottava katse, joka saa Aikon pelkäämään. Aiko on vielä nuori ja epävarma.
Ennätin harjoitella Aikon kanssa alohyppyä, vähän seuraamista ja jäävät liikkeet ennen kuin rhodesiankoirat aloittivat.
Kotiin tultuani menin "Lessutemppelin" pihalla Ronjan kanssa. Kiia tuli avustamaan. Lauantaina kokeessa liikkeenohjaajana VOI-luokassa on Sanna. Se tarkoittaa, että liikkeet tehdään samassa järjestyksessä kuin ne ovat arvostelulomakkeessa. Paikallaolon jälkeen ensimmäisenä liikkeenä on seuraaminen. Se menee yleensä huonosti silloin kun joudumme tekemään sen alkuun.
Seuraamisessa kontakti katkeili. "Peru" käskyllä Ronja osasi peruuttaa suoraan, mistä olin yllättynyt. Joudun ottamaan seuraamisen työn alle tänä keväänä.
Liikkeestä istuminen onnistui hyvin. Kontakti pysyi myös seuraamisosuudessa.
Luoksetulossa on olen arponut suullisen käskyn ja käsimerkin välillä seisahtamisessa. Ronja tottelee niitä molempia, mutta kummalla se pysähtyy "täpäkämmin"? No, tänään annoin käsimerkin. Onnistui. Maahanmeno oli myös hyvä. Sen jälkeen sivulletulossa Ronja jäi katselemaan jotakin. Pahus...
Ruutua Ronja ei löytänyt ensimmäisellä käskyllä. Lumisessa maassa valkoiset nauhat eivät tietysti erottuneet. Toisella kerralla lähempää ruutu onnistui.
Metallinoutoa en tehnyt, koska pakkasta oli 10 astetta ja hyppyestettä minulle ei ole, mutta tein noudon puukapulalla. Ronja ryökäle pudotti sen palauttaessaaan. Tämän asian kanssa taisteltiin koko kesä ja luulin jo, että siitä ongelmasta oli päästy. Mutta ei...
Kiia vei tunnarikapulat. Ronja löysi oman, mutta pudotti senkin välille, nosti itse ja toi sivulle. Kaukokäskyissä Ronja eteni oman mittansa.
Onko tässä mitään mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti