lauantai 10. lokakuuta 2015

Rally-tokon SM-kisat

Surkean Lempäälän kisan jälkeen käytiin Kivikossa rally-tokokisassa ja saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta. Pisteillä ei sielläkään juhlittu, mutta palkintopallille päästiin sijoittumalla kolmanneksi.

Kisan jälkeen piti päättää, lähteekö PORSKista joukkue rally-tokon SM-kisoihin vai ei. Ronja oli seuran ainoa VOI/MES-luokan koira, jolla oli osallistumisoikeus SM-kisaan. Epäilin minun ja Ronjan mahdollisuuksi pärjätä kisassa, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä katsomaan kisoja ja hankkimaan kokemuksia tulevien vuosien kisoja varten.

Joukkueessamme oli 3 alokasluokan koirakkoa minun ja Ronjan lisäksi. PORSKin joukkue sai kaksoisvoiton alokasluokasta. Sally ja Theo saivat ainoina täydet 100 pistettä, vaikka koiria oli alokasluokassa yli 60. Minun ja Ronjan kisasuoritus oli vasta iltapäivällä voittajaluokan toiseksi viimeisenä.
PORSKin rally-tokon SM-joukkue 2015: Jeppe, Sally, Theo ja Ronja

Ronja oli ollut jo monta tuntia autossa, joten pelkäsin, miten se jaksaa ja pystyy tekemään radan. Voittajaluokan rata oli helppo. Uusin yhden kyltin, yksi käännös vasempaan aukesi lopussa. Joukkuekaverini ei huomannut muita virheitä. Saatiin kuitenkin vain 74 pistettä. Meiltä meni 2 x 10 pistettä, kun minulla oli ollut askelsiirtymissä aina toinen askel lyhyempi kuin ensimmäinen. Ensin harmitti tosi paljon. Treeneissä eikä missään aiemmassa kisassa tuo virhe ei ole tullut esille. Sitten ajattelin, että onneksi saatiin sentään tulos ja koulutustunnus RTK3.

PORSKin joukkue sijoittui joukkuekisan neljänneksi. Joukkueita oli 40. Olen todella tyyytyväinen, sillä Sally ja Theo olivat ensimmäisellä rally-tokokurssillani maalis-huhtikuussa, kun suoritin rally-tokon koulutusohjaajakurssiin sisältyvää harjoittelua. Sallylla on tokotaustaa, mutta Theolla ei ole. Olen siis osannut kouluttaa hyvin.

Nyt harjoittelen Ronjan kanssa mestariluokan kylttitehtäviä. Saa nähdä, ehdimmekö vielä kisata mestariluokassa. Ajan ainakin jouluun asti Klaukkalaan tiistai-iltaisin rally-tokoyhdistyksen koulutukseeen. Toivon, että pääsisimme kisaamaan vielä mestariluokassa. En pelkää nollia kisakirjassa, sillä tavoitteenani on kehittyä hyväksi koulutusohjaajaksi.

Takana on paljon, kukaan ei tiedä, paljonko vielä on edessä


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Rally-toko jatkui ainakin kisan verran

HiidenHaukut järjestivät Nummelassa epävirallisen rally-tokokisan 18.7. Pysähdyin siellä mökkimatkalla Ronjan kanssa. Onnistuttiin saamaan voittajaluokasta 93 pistettä, joten siitä rohkaistuneena päätin ilmoittautua viralliseen kokeeseen.

Olin Riihimäellä 15.8. rally-tokokisassa vastavana koetoimitsijana, joten en päässyt kisaamaan. Sain paikan Lempäälään 22.8. Tuomarina oli Pia Heikkinen. Rata oli  kiva, mutta Ronja otti paljon häiriötä kentän reunalla vinkulelulla palkatusta koirasta, joka vielä haukkuikin. Räpelsimme jotenkuten maaliin. Käytösruudussa oli makaaminen vasemmalla. Siinä ei ollut mitään ongelmaa.

En uskaltanut edes katsoa tuloksia, kun harmitti niin kamalasti. Olin positiivisesti yllättynyt, kun saimme kuitenkin 70 pistettä, joka on hyväksytty tulos.Kommenttina oli, että "taitava koirakko".

Ronjan kanssa kilpaileminen alkaa olla epävarmaa. Alkuviikosta meillä oli ilmalämpöpumppu viilentämässä taloa, mistä seurasi että Ronja sai vetoa niskaansa. Olisi kiva käydä vielä muutamassa kokeessa treenaamassa voittajaluokan ratoja. 9½-vuotiaan koiran kanssa ei ole enää suorituspaineita. Jokainen päivä, jolloin Ronja on kunnossa, on lahja.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Kirje, jota olen odottanut koko kesän

Aikon ruumiinavauslausunto tuli vihdoinkin. Se luvattiin 2-3 kuukauden kuluttua, mutta sanottiin, että se voi tulla aiemminkin. Vähän yli 3 kuukautta siihen meni. Mitään elimellistä syytä aggressiiviseen käytökseen ei todettu.

Keväällä 2015 hallissa

torstai 9. heinäkuuta 2015

Hyvästi toko!





Vuonna 2006 elokuussa meille tuli 5 kk vanha groenendael narttu, Ronja, joka oli hyvin vilkas ja ehtiväinen. Koti oli kuin hävityksen kauhistus, kun tulin töistä kotiin. Piti tehdä jotakin, joka väsyttäisi koiraa. Luin jostakin, että Salme Mujunen oli julkaissut kirjan ”Tie tottelevaisuusvalioksi”.  Tilasin sen ja ryhdyin harjoittelemaan. 

Kilpailin Ronjan kanssa alokasluokassa kuusi kertaa saadakseni koulutustunnuksen TK1 (2010) ja kahdeksan kertaa saadakseni koulutustunnuksen TK2 (2011). VOI1-tuloksen sain kuudennella kerralla (2012), mutta kilpailin voittajaluokassa vielä kolme kertaa senkin jälkeen. Kun en saanut lisää ykköstuloksia, kyllästyin ja siirryin erikoisvoittajaluokkaan syksyllä 2013. Toisessa EVL-kisassa keväällä 2014 sain ensimmäisen 1-tuloksen. Kesällä 2014 ajattelin lopettaa, kun Inkoon kisassa Ronja juoksi pois kehästä ja sai punaisen kortin ja kun Vantaalla iltakisa meni huonosti.  Tänä vuonna kesäkuussa saimme vielä toisen ykköstuloksen.  En ole päässyt enää kisoihin, sillä kokeet ovat täynnä ja varalla on kymmeniä koiria. Tänä kesänä elokuussa tokosääännöt muuttuvat. En jaksa enää opetella uusia liikkeitä 9-vuotiaan koiran kanssa, joten Ronjasta ei tule tottelevaisuusvaliota.

Tokourallamme osallistuimme 31 kokeeseen. Huippuhetki alokasluokassa oli vuoden kisatauon jälkeen saatu toinen sija tuloksella 171 pistettä.  Olimme harjoitelleet vuoden ajan paikallaoloa, koska kisatreeneissä nuori uros tuli leikkimään Ronjan kanssa.  Siitä seurasi, että Ronja hiippaili luokseni useassa kokeessa. Avoinluokka voitettiin kaksi kertaa. Voittajaluokassa olimme mukana PORSKin joukkueessa Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruuskisassa Jokelassa. Vaikka emme saaneet 1-tulosta, voitimme luokkamme. Voitimme myös kaksi kertaa muulloinkin: PORSKin hallissa 1-tuloksella 286,5 pistettä (18.11.2012) ja Vantaalla, Koivukylässä kesähelteessä (4.8.2013) 2-tuloksella.

Tärkeintä on ollut matka! Ilman tavoitteita en olisi jaksanut treenata. Onhan tämä hieman haikeata. Tänäkin iltana muut treenaavat kentällä uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä. 

Minä olin päivällä Ronjan kanssa rally-tokotreeneissä. Tavoitteena on päästä kisaamaan voittajaluokassa elokuussa. Jos onnistumme saamaan hyväksytyn tuloksen, kerään SM-kisoihin PORSKin joukkueen. Alokas- ja avoimen luokan koirakoita on PORSKissa useita. Kuusi koirakkoa on aloittanut kisaamisen hyväksytyin tuloksin.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

TOKOn seurojenvälisestä kisasta 1-tulos

Olen yrittänyt päästä tokokisoihin, mutta vaikeaa se on. En jaksa ilmoittautua soittamalla, kun läpi ei kuitenkaan pääse. Porskilaisena pääsen tänä kesänä ennen uusia sääntöjä kahteen kisaan, joista tänään oli PORSKin ja Porvoon Palveluskoirien välinen kisa.

Saimme onnennumeron 13 ja olimme luokan ensimmäinen koirakko. Paikallaolot menivät hyvin:
istuminen 10, makaaminen häirittynä 10.

Ensimmäisenä yksilöliikkeenä oli metallinouto. Ronja ei pidä metallikapulasta, mutta toi kuitenkin ja muisti hypätä myös kapulan kanssa (8,5). Tunnistusnouto meni hyvin (9). Ronja on koko tokouransa aikana tuonut kokeessa vain yhden kerran väärän kapulan. Jotain olen osannut opettaa oikein.

Kaukokäskyissä aurinko paistoi silmiini. En nähnyt, mitä Ronja teki. Huomasin, että istumisen sijaan Ronja meni maahan (7).

Ohjatun noudon alkaessa Ronja huomasi takana olleen ruudun. Se ilmeisesti sekotti ruutuhullun koiran pään. Merkille lähetyksessä Ronja oli menossa moikkaamaan tuomaria. "Seis" -käsky toimi ja sain koiran merkille ja sitten hakemaan vasemman kapulan. Rontti pudotti sen viereeni. Pahus! (7).

Sitten oli seuraaminen, joka ei ole koskaan ollut minun eikä Ronjan suosikkiliike. Onneksi se alkoi käännöksillä ja hitaalla seuraamisella. (6,5)

Luoksetulossa Ronja teki hienon seisahtamisen ja maahanmenon, mutta otti häiriötä joko liikkeenohjaajasta tai tuomarista ja tuli sivulle vasta toisella käskyllä (6).

Viimeisenä oli Ronjan suosikkiliike: ruutu. Siitä saatiin täysi kymppi!

Pisteet riittivät 1-tulokseen (262 p.). Näillä pisteillä meidän seurassa ei vielä päästä palkinnoille, mutta se ei minua harmita. Enemmän harmittaa se, että me ei ehditä saada kolmatta 1-tulosta ennen elokuun alkua, jolloin erikoisvoittajaluokka muuttuu paljon,  ja TVA jää haaveeksi.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen rally-tokon VOI-luokan ratatreeni

Minulla oli tavoitteena saada rally-tokosta Ronjalle RTK2. Haluan kuitenkin opetella VOI- ja MES-luokan tehtäväkyltit. Tänään tehtiin Ronjan kanssa ensimmäinen VOI-luokan ratatreeni.

Parannettavaa on vaikka kuinka paljon, mutta olen tyytyväinen siihen, miten hyvin Ronja pysyi oikealla puolella pujottelussa.

Jotta muistaisin, mistä aloitin, treenikaverini kuvasi ratamme. Se on tässä:
Ronjan ensimmäinen VOI-luokan ratatreeni

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ronjalle RTK2

En onnistunut saamaan Ronjalle RTK2:ta kolmella kokeella. Kun koira on häiriöherkkä ja ohjaajalla on myös keskittymisvaikeuksia, välillä menee hyvin ja välillä hyvin huonosti.

7.3. Lahdessa saatiin 96 pistettä, mutta 3.5. samassa paikassa 69 p. Ensin odottelin 1,5 minuuttia vuoroa lähtöpaikalla, kun tuomari ja sihteeri pohtivat, oliko koira collie vai mikä. Ronjan vire laski. Radalla oli paljon käännöksiä vasempaan, joissa näkyy Ronjan huono takapään käyttö. Saatiin 3 kertaa  -10 pistettä  ja kerran   -1 p., kun rintamasuunta oli vino.

17.5. Helsingissä Itä-Helsingin Agilityurheilijoiden kisassa päästiin korkeimmalle palkintopallille 98 pisteellä.
Kivikko 17.5.2015

24.5. Inkoossa kisa oli jääkiekkokaukalossa. Rata oli rakennettu lähelle reunaa, jonka yli roikkui katsojia. Ronja otti niistä häiriötä ja sieltäkin tuli 0.

Eilen (4.6.) kisattiin Koivukylässä. Rata oli helppo. Minä vaan mokailin. Rally-tokossa saa kääntyä katsomaan, istuuko koira, kun sen kutsuu sivulle: ei ollut istunut (-10 p.). Yhden kyltin uusin turhaan (- 3p.), kun luulin tehneeni käännöksen väärään suuntaan.  No, saatiin kuitenkin minun hölmöilystä huolimatta 85 p. ja RTK2.

Saa nähdä, jääkö RTK2 Ronjan viimeiseksi koulutustunnukseksi. Opettelemme VOI/MES-luokan kylttitehtäviä, mutta ikänsä (9 vuotta) vasemmalla puolella seuranneelle oikealla seuraaminen on vaikeaa. Kun treenataan käännöksiä, pitäisi olla treenikaveri. Toivottavasti onnistun saamaan treeniseuraa.

Muokkasin vähän blogin ulkoasua, kun Aikoa ei enää ole. Minulla on edelleen hirveä ikävä koikkeripoikaa. Kyyneleet valuvat harva se päivä. "Suru on rakkauden yksi muoto" ja Aiko oli minulle niin rakas.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Tänään Aiko olisi 4 vuotta, jos...


Featherfox Aiko FidoMido
30.4.2011-25.4.2015


Viime lauantaiaamuna Aiko herätti minut klo 7 hyppäämällä sänkyyn: "Nyt on aamu ja aurinko paistaa, ei enää nukuta". Juttelin Jaskan kanssa, että ensi viikolla Aiko täyttää 4 vuotta ja että Aiko on vielä hyvässä kunnossa.

Aamulenkin ja aamupalan jälkeen minä lähdin töihin arvioimaan opiskelijoiden tehtäviä ja Kati lähti kyydissäni Helsinkiin vaateostoksille. Jaska meni pihatöihin.

Puolenpäivän aikoihin Jaska soitti: " Tänne kuuluu huonoa. Aiko on karannut takapihan aidan yli naapurin puolelle ja purrut pihatöissä ollut naapurin rouvaa. Tilanne on nyt sellainen, että Aiko on vietävä lopetettavaksi". Olin aivan järkyttynyt. Soitin Aikon eläinlääkärille Sannalle ja kysyin, haluaisivatko he tutkia vielä Aikoa, jos vien sen YES:iin lopetettavaksi. Aikon munuaisten vajaakehitys oli niin selvä, ettei sitä tarvinnut enää tutkia. Mikäli kasvattaja haluaa ruumiinavauksen, se voidaan tehdä.

Tiesin, että Saija oli MH-kuvauksessa, joten lähetin hänelle tekstiviestin, jossa pyysin soittamaan, kun hän pääsee kuvauksesta.

Olin kotona Katin kanssa noin klo 15.30. Yritin soittaa naapurin rouvalle, joka oli tullut kotiin lääkäristä, mutta hän ei vastannut. Käytin Aikon lenkillä ja annoin hänen haistella ja nuoleskella kaikki narttujen pissat. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Yritin kuluttaa aikaa, sillä odotin, että saisin Saijan puhelimeen, ennen kuin soittaisin sairaalaan.

Kun Saija sitten soitti, päätös Aikon lopettamisesta vahvistui.  Emme tietäisi, milloin tapahtuisi seuraava pureminen, ja ainainen pelossa eläminen on rankkaa. Jos pystyisin, olisi hyvä, jos voisin viedä Aikon  avattavaksi.

Kun yritin soittaa, kopsautin puhelimen pöydälle niin, että se lakkasi toimimasta. Tuntui, että sekin yritti estää lopetusajan varaamista. Onnistuin sitten kuitenkin soittamaan sairaalan päivitykseen. Aiko olisi pitänyt viedä oman alueen päivystykseen. Minulla ei ollut voimia etsiä päivystävän eläinlääkärin tietoja ja minun olisi pitänyt itse viedä Aikon ruumis avattavaksi. Sovimme, että maksan ulkopaikkakuntalaisen korotetun hinnan ja saan tuoda Aikon YESiin, koska hän oli YESin asiakas.

Minä kysyin Katilta, halusiko hän lähteä saattamaan Aikoa viimeiselle matkalle. Yhdessä olimme Aikon hakeneetkin. Kati itki, mietti ja päätti lähteä mukaan. Jaska lähti kuskiksi.

Kello oli 18 ja kirkonkellot soivat, kun Aiko juoksi iloisesti autoon omaan häkkiinsä. Hirveä ajomatka. Tuskallinen.

YES:issä meidät otti vastaan miesopiskelija. Hän kyseli kaikessa rauhassa, miksi olimme päätyneet lopetukseen. Meidän piti päättää tuhkauksesta, uurnasta, ruumiinavauksesta.  Kati piti vielä Aikoa sylissään. Lääkäriopiskelija kertoi, mitä lopetuksessa tapahtuu. Minä olen sen kerran nähnyt, kun Leni-koirani lopetettiin 9 vuotta sitten.

Aikon lopetus sujui kaikessa rauhassa. Aiko oli ihan ystävällinen opiskelijalle. Aiko rauhoitettiin kevyesti kanyylin laittamista varten. Kun hän toi Aikon takaisin luoksemme laitettuaan kanyylin, Aiko olikin herännyt, nousi jaloilleen ja olisi lähtenyt kotiin. Sitten annettiin lisää rauhoittavaa lääkettä ja lopulta viimeiset lääkkeet. Aiko jäi sinne lattialle huovan päälle nukkumaan pää tassujen päällä.

Kotimatkalla laitoin naapurin rouvalle viestin, että nyt Aiko on lopetettu ja olen pahoillani siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän vastasi näin: " Hei Saija, teillä on suuri ikävä ja olen myös pahoillani tapahtuneesta. Katille erityisterveiset. Sain antibioottikuurin ja verentulo vähenee. Kyllä tämä tästä. Haleja, A.".

Vasta seuraavana päivänä selvisi koko puremisepisodin kulku. Aiko oli siis karannut takapihan naapurin puolelle. En tiedä, oliko hän mennyt katsomaan kissoja, vai mistä syystä. Naapurin rouva oli tuonut Aikoa kotiin. Kun he olivat tulleet meidän pihaamme, Aiko olisi halunnut mennä takapihallemme takaisin.  A oli soittanut ovikelloa ja kutsunut Aikoa. Silloin Aiko oli hyökännyt. Aikon mielestään meille ei tarvitse tulla vieraita. Kiia oli avannut oven ja saanut Aikon pois A:n kimpusta.

Tämä ei siis ollut ensimmäinen pureminen. Yksivuotiaana Aiko puri mökillä Jaskan veljeä keittiössä, kun hän tuli ottamaan kaapista ruokaa. Aiko puri tuomaria käteen tokokisassa, kun hän koski poskeen. Aikolla oli silloin paha tulehdus molemmin puolin poskihampaan juuressa. Silloin aggressio liittyi kipuun. Aikon käyttäytymistä on pitänyt varoa, kun meillä on ollut vieraita, sillä häneen ei ole voinut luottaa. Lauantaisen puremisen syy oli siis reviiriaggressio, kotialueen puolustaminen.

Olen miettinyt, olisi Aiko vielä elossa, jos en olisi mennyt töihin, jos A ei olisi yrittänyt saada Aikoa sisälle, jos... Tuntuu, että tein niin väärin. Olen kuitenkin yrittänyt hoitaa Aikoa mahdollisimman hyvin. Aikolla oli pysyvissä hampaissa kiillevaurioita, joita pinnoitettiin. Häneltä löytyi nielusta eosinofiilinen granulooma, joka ommeltiin. Munuaisten vajaatoimintaa hoidettiin lääkkein ja ruokavaliolla. Aikolla oli C/D-lonkat, mutta ne eivät haitanneet. Aiko oli iloinen hännänheiluttaja, seurallinen ja leikkisä fyysisesti hyvinvoiva nuori koira.

Mutta toisaalta, kuinka olisimme varmistuneet, ettei Aiko pääse enää puremaan ketään, joka tulee kotiin tai mökille. Oliko Aikolla jotakin muutakin kehityshäiriötä, joka sai aikaan puremisen? Aikon hampaat olisi pitänyt tarkistaa. Se olisi vaatinut rauhoittamisen, mikä puolestaan olisi voinut romahduttaa munuaisten tilan.

Haluaisin tietää, miksi Aiko reaktio kipuun ja kodin puolustamiseen oli pureminen. Kun Ronjaa sattuu (esimerkiksi hierottaessa), se ensin murisee, sitten näyttää hampaita, ja jos sekään ei tehoa, Ronja voi ottaa käden hampaiden väliin, mutta ei pure, mieluumminkin se haluaisi lähteä pois. Kun vieraita tulee, Ronja haukkuu (mikä vahvisti Aikon reviiriaggressiota), menee vieraan luo ja alkaa kerjätä rapsutuksia. Aikon reaktio oli nopea. Epävarmuus näkyi nopeana korvien vetämisenä taaksepäin ja sitten salamana hyökkäys. Siihen väliin ei ehtinyt.

Minulla on hirveä ikävä Aikoa. Nyt ei ole enää kokkikoikkeria keittiössä, kun laitan ruokaa. Ei ole Aikoa sanomassa "Hei, hei" aamulla ovella kun lähden töihin. Aiko ei ole olohuoneen ikkunassa, kun ajan autolla pihasta. Ihana puna-valkoinen koira ei nuku sänkyni jalkopäässä illalla eikä pää tyynylläni päivällä.  Kukaan ei jää peltolenkillä lähelleni kulkemaan, kun Ronja juoksee jossain kaukana. Milloin tämä hellittää?

Tähän päättyy Aikon ja Ronjan blogi. Kiitos Saijalle kaikesta tuesta!


The end






sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vuosikatsaus

Blogini on ollut tauolla. Tuntuu, että mitään erityistä ei ole tapahtunut. Tavallista arkea.

Kati lopetti agilityn Ronjan kanssa. Viime kesänä he osallistuivat SM-kisoihin PORSKin maksijoukkueessa ja saivat radalta hylätyn. Syksyllä he vielä kävivät harjoituksissa, mutta tammikuussa Kati halusi antaa paikkansa jollekin, joka haluaa kehittyä ja kilpailla.

Minä aloitin Ronjan kanssa kilpailemisen rally-tokossa 16.8., ja 27.9. saatiin RTK1. Avoin luokka korkattiin 7.3. hyvällä tuloksella (96 p.)

Minä kävin rally-tokon koetoimitsijakurssin syksyllä ja tammi-helmikuun vaihteessa osallistui rally-tokon koulutusohjaajakurssille. Nyt pidän ensimmäistä kurssiani, jotta saan kurssiin liittyvät harjoittelut suoritettua.

Ronjalle tehtiin loka-marraskuussa iso (ja kallis) hammasoperaatio Anidentissä. Ronjan silmän alla oli turvotusta. Epäilin tulehtunutta poskihammasta, ja siitähän se johtui. Ronjalta oli murtunut poskihammas vasemmalta puolelta ylhäältä ja myös sen vastinkappale alapuolelta. Molemmat hampaat poistettiin. Ronjalla oli myös parodontiittia vasemmalla puolella, minkä vuoksi poistettiin kolmas hammas. Parondontiitti oli tuhonnut myös yhden hampaan juurta, mutta sille ei tehty mitään sillä kertaa.

Etuhampaiden takaa löytyi kasvain. Suukasvaimet ovat yleensä pahanlaatuisia, joten ennen lisätoimenpiteitä odotettiin lausunto kasvaimen laadusta. Kasvain oli hyvänlaatuinen ienkudoksen liikakasvu. Kahden viikon kuluttua hampaiden poistosta hampaan juureen laitettiin toisen koiran hampaasta otettu siirrännäinen, jonka pitäisi alkaa kasvattaa uutta hammasjuurta menetetyn hammasluun tilalle.

Viikko sitten kävin Ronjan kanssa tokokisassa PR-tallin maneesissa. Ronja teki töitä reippaasti. Saatiin EVL2 (235,5 p.). Ronja nollasi metallinoudon. Se on Ronjan inhokkiiike muutenkin, ja nyt kapula oli kylmä,  joten hän päätti olla tuomatta kapulaa. Ohjatussa noudossa Ronja oli menossa  niin innokkaasti kapulalle, että unohti mennä merkille.

Aiko on voinut ihan hyvin. Tammikuussa käytiin kontrollikäynnillä yliopistollisessa eläinsairaalassa ja ensi viikolla pitäisi mennä taas. Pissanäyttteen ottaminen 3 kertaa 3 päivän aikana on työlästä, samoin vedenjuonnin mittaaminen samalta ajalta. Aiko käy juomassa Ronjan vesikupista ja Ronja juo Aikon kupista. Minulle ehdotettiin, että koirat pitäisi pitää eristyksessä, mutta siihen en ryhdy. 

Koirat kuistilla aamulenkin jälkeen