Nenätreenejä

Eilen aamulla kävin tekemässä Ronjalla jäljen, jolle laitoin yrttipurkeissa lihapullan palasia. Samalla tein Aikolle lyhyen jäljen. Laitoin joka toiselle askeleelle Natural Menun nappulan ja loppuun aamuruoan.

Aiko sai ajaa ensin jäljen. Aluksi hän oli niin tohkeissaan, että juoksi makupalojen yli. Muutaman metrin jälkeen Aiko ymmärsi laittaa nenän maahan ja suurin osa makupaloista löytyi.

Ronjan jälki vanheni tunnin. Ronja kävi kuumana jo, kun ajettiin metsään päin. Hän oli samanlaisessa mielentilassa kuin agilityssä ja se ei tiedä hyvää jäljellä. Miten jäljestys voi olla niin ihanaa?

Ronja löysi jäljen janalta ja lähti oikeaan suuuntaan. Vauhtia oli niin, että jouduin jarruttelemaan. Purkit löytyivät. Kulmissa Ronja osasi lähteä oikeaan suuntaan. Puolen välin jälkeen (noin 200 m) Ronja rauhoittui ja nenä pysyi paremmin maassa. Kaiken kaikkiaan jäljestys oli hirveää koheltamista.

Löysin  purkin verta pakastimesta, joten päätin käydä tekemässä vielä verijäljen vanhenemaan Aikoa varten. Tänään puolen päivän maissa jälki oli vuorokauden vanha. Aiko jäljesti tosi hyvin! Tuomarikin olisi pysynyt perässä. Vauhtia oli sopivasti. Aiko nuuskutteli makaukset huolella. Kiia oli keräämässä merkkejä pois ja kysyi minulta jotakin. Aiko häiriintyi siitä ja kääntyi katsomaan minua. Mietin, mitä pitäisi tehdä. En sanonut mitään ja Aiko jatkoi jäljestämistä. Jäljen päässä oli tänäänkin aamuruoka. Siitä jälkitreenistä jäi hyvä mieli!