Potilaita

Eilen oli agilitykisa Vantaalla. Vaikka pakkasta oli meillä kotona aamulla 17 astetta, Vantaalla oli vain 8 astetta, kun menimme sinne yhdeksän jälkeen. Maksien hyppyrata oli ensimmäisenä klo 10. Tein lenkin  ja Kati kävi tekemässä hyppyjä ja putkia lämmittelyalueella ennen rataan tutustumista.

Radalla oli hyviä pätkiä, mutta Ronja ei ollut kunnolla "kuulolla", kuten usein käy ensimmäisellä radalla. Tuloksena oli  hylätty.  Kun vein Ronjan kävelylle, huomasin, että hän liikkui jotenkin oudosti. Pihakin oli tosi jäinen, joten en tiennyt, mistä jäykät liikkeet johtuivat. Aurinko lämmitti jo mukavasti, joten vein Ronjan vähäksi aikaa autoon rauhoittumaan.

Kun menin hakemaan Ronjan, tajusin heti, että tänään ei  enää kilpailla. Liikkuminen teki kipeää. Haettiin kilpailukirja pois. Kati lähti isänsä kyydissä  kotiin Ronjan kanssa ja minä menin töihin. Onneksi kotoa löytyi Rimadyliä. Valvoin Ronjan kanssa yöllä, koska jokainen liikahdus sattui ja Ronja vinkaisi.

Aamupäivällä soitin päivystävälle eläinlääkärillle ja sain kipulääkereseptin Porvooseen apteekkiin. Ronjalla on myös maha sekaisin, joten ostin eläinlääkärin neuvosta myös Canicuria. Iltapäivällä kipu, joka on oikeassa lavassa, näytti helpottavan. Ronjalla on aika hierojalle keskiviikkona.

Olemme seuranneet Aikon hampaiden paranemista jännittynein mielin. Suu on huuhdeltava kaksi kertaa päivässä Hexarinsellä. Siitä Aiko-poika ei pidä. Aluksi tehtiin niin, että Kati piti kiinni ja minä ruiskutin nestettä. Nyt Kati hoitaa koko jutun yksin, mutta helppo juttu se ei ole. Kun Kati ottaa ruiskuun suuhuuhdetta, Aiko lähtee karkuun. En tiedä, onko se osittain leikkiä, koska häntä heiluu ja Aiko näyttää lällättävän: "Etpäs saa minua kiinni". Kun Kati ottaa Aikon kiinni ja sanoo: "Avaa suu", Aiko avaa suunsa ja homma saadaan hoidettua.

Alkaa jo uuvuttaa tämä koirien sairastupa!