Alkukesän treenijuttuja

Kennelliiton luonnetoimikunnalta tuli vihdoinkin päätös Aikon puremisasiasta: "Toimikunta
päätti, että ilmoituksen perusteella koiralle tehdään Kennelliiton sisäinen merkintä vihaisesta käyttäytymisestä.". Viimeistään kolmannesta merkinnästä tulee kilpailukielto.

Aiko on jatkanut agilitya, tokoa ja rallytokoa. Sain siirrettyä Aikon ja Katin tiistain ryhmään, joten minä pääsen Aikon kanssa sunnuntai-iltaisin rallytokoon. Viime sunnuntaina oli ensimmäinen kerta. Harjoiteltiin muutamia avoimen luokan kylttejä, mutta radalla oli vain alokasluokan kylttejä. Sivulta eteen siirtyminen on vaikeaa. Liike jää helposti vajaaksi: Aiko ei tule suoraan eteeni.

Tiistaina oli ensin Ronjan ohjatut agilitytreenit, sitten Aikon. Kati miettii Aikon jättämistä agilitysta tauolle. Koira viitsii juosta vain vähän aikaa ja sitten alkaa hidastelu ja nuuskuttelu. Viime tiistaina jätkä karkasi rähisemään nuorelle rhodesiankoiraurokselle. Onneksi se ei vastannut mitään ja minä pääsin nappamaan Aikon pois.

Ronjan kanssa olen treenannut tokoa vähän, koska töissä on ollut kiireistä ja minulla on kaksi tokoryhmää ohjattavana. Työn alla ovat ohjattu nouto, evl:n ruutu ja kaukokäskyistä seiso-maahan.

Edelleen Ronja yrittää mennä keskikapulalle, mutta olen saanut jo kahdelta kokeenelta kouluttajalta neuvoja asian korjaamiseen. Uutena ongelmana on myös, että Ronja ei kykene hakemaan kapulaa, jos ruutu on samalla puolella näkyvissä. Ruutu kiehtoo, mutta olen kieltänyt juoksemasta sinne, koska tehtävänä on kapulan nouto.

Ruudussa yritän saada Ronjan menemään ruudun takareunaan. Ronja etenee seiso-maahan siirtymisessä. Palasin harjoittelemaan seisomasta maahan menemistä läheltä hissinä; siis niin etteivät etu- eikä takatassut siirry.

Aikon kanssa harjoitellaan käsikosketusta lähes joka päivä. Tokossa työn alla on tunnistusnouto. Aiko osaa käyttää nenäänsä, kun piilotan yhden  kapulan heinikkoon tai halkokasaan. Pystyin jo laittamaan läjän kapuloita, ja silti Aiko etsi oman. Sitten mokasin. Harjoittelin ensin Aikon kanssa ja sitten heitin Ronjalle kapulan tunnarikasaan. Ronja toi oman kapulan. Aiko näki jutun. Kun tein Aikolle jälleen tunnarin piilottamisen, Aiko kävi hakemassa kasasta yhden kapulan. Niinhän Ronjakin oli tehnyt. Mallioppiminen ei ole hyvä tapa opetella tunnistusnoutoa!

Tänä aamuna sain itsestäni niin paljon irti, että kävin tekemässä Ronjalle jäljen. Se oli kevään ensimmäinen jälki.  Harmittaa, että olen ollut aikaansaamaton. Jälkeä pitäisi tehdä useammin, koska Ronja pitää jäljestämisestä. Tein  myös Aikolle lyhyen jäljen, jonne laitoin joka toiselle askeleelle natural menu -nappulan. Aiko jäljesti huolimattomasti. Ronjalle tein 500 metrin jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja joka vanheni tunnin. Ronjalla oli (liian) paljon vauhtia. Kävin keräämässä Aikon kanssa merkit pois Ronjan jäljeltä. Aiko seurasi taitavasti jälkeä. Lopuksi vein vielä Ronjan Aikon makupalajäljelle. Sen Ronja jäljesti hitaasti ja rauhallisesti etsien tarkasti makupalat.

Tulipahan molemmille koirille nenänkäyttöä. Tänään on uni maistunut...

Viime viikonloppuna uskalsin käydä vielä peltolenkillä. Otin muutaman kuvan kännykällä, kun olimme metsän reunassa. Nyt pelto näyttää niin vihreältä, että sieltä on paras pysyä poissa.