Tokotorstai

Ennen oman koulutusryhmäni vuoroa on vapaaharjoitusvuoro. Kerrankin minulla oli  treeniseuraa. Tehtiin vuorotellen pari liikettä ja toimittiin toisillemme liikkeenohjaajina. Tein ensin Ronjan kanssa luoksetulon, jossa seisominen meni pitkäksi. Olin kuitenkin ilahtunut ruudusta, jonne Ronja meni hyvin merkiltä. Ohjatussa noudossa ensimmäinen kerta meni hienosti ilman keskikapulalle karkaamista. Hyppynouto metallikapulan kanssa oli Ronjan noudoksi erinomainen ja zetaankin olin tyytyväinen.

Mutta sitten Aiko-poika! Tein ennen muiden koirien tuloa luoksetulon, joka meni ihan hyvin, ja jäävistä liikkeistä seisomisen ja maahanmenon. Hypyssä seisomassa pysyminen oli taas unohtunut.

Mutta sitten alkoi mennä pieleen. Otin Aikon mukaan paikallaoloon, koska koiria oli tänään vain muutama. Aluksi Aiko oli hyvin paikalla ja katsoi vain minua. Sitten A. alkoi nuuskia ilmaa ja lähti haistelemaan vieressä ollutta bordercollienarttua. Vein A:n takaisin paikalleen ja onneksi narttu ei ottanut Aikon karkaamisesta paineita.

Tehtiin kisamaisia harjoituksia ryhmän kanssa. Kun aikaa jäi, treenasin lopuksi Aikon kanssa uudelleen. Seuraamisessa kontakti ei pysynyt, joten tein pelkkää kontaktitreeniä sivulla. Sain seuraamisen onnistumaan, kun palkkasin lelulla. Kaukokäskyt onnistuivat ihan hyvin. Lopuksi piti tehdä luoksetulo. Aiko jäi odottamaan hyvin, mutta sitten se ryökäle karkasi takaa kävelleen labbisnartun luo.

Viime talvena kanssani treenanneet ihmettelivät, mihin Aikon aivot hävinneet. Se osaa enää pienen osan siitä, mitä se osasi viime talvena hallissa. Luulen, että naapurin juoksuisella nartulla on jotain tekemistä tämän asian kanssa. Koikkeripoika on vinkunut takapihalle aidan viereen päivystämään. Ihanat nartut ovat sekoittaneet nuoren pojan pään. Mutta siitä huolimatta paikallaoloon tulee tiukkoja treenejä ja luoksetulossa otetaan pitkä hihna käyttöön, kun kentällä on häiriötä.