Jälkiä

Eilen käytiin vetämässä verijälki Aikolle. Tänä aamuna Aiko sai ajaa sen. Aikosta huomasi hyvin, milloin hän pysyi jäljellä. Aiko eteni kuin Singer kuono lähellä maata. Ryteikössä jälki katosi. Aiko haahuili ja katsoi sitten minua pyytäen apua. Katsoin ohi, koska Aikon pitää oppia ratkaisemaan asia itse. Metsätien ylityksessä jälki katosi taas, mutta siinä autoin uudelleen jäljelle. Jäljen loppuosa oli harvaa metsää. Aiko haistoi jo kaukaa hirven jalan ja meni sinne ilmavainulla.

Jäljen pituus oli 340 m ja aikaa kului 12 minuuttia. Aiko omi hirven jalan niin, että minua vähän arvelutti mennä ottamaan jalka pois. Aiko aamuruoka oli myös kaadolla. Siirsin ruoan sivuun ja Aikon syödessä Jaska korjasi sorkan kassiin.

Ronjalle tehtiin 480 metriä pitkä jälki tänä aamuna ja hän sai jäljestää sen vajaan tunnin vanhana. Se oli niin helppo Ronjan mielestä. Kulmat menivät tarkasti. Keppien sijaan olin laittanut yrttipurkeissa lihapullan paloja, mutta ne eivät kiinnostaneet niin paljoa kuin jälki. Ronja ei laittanut kuonoaan maahaan, juoksi vaan niin paljon kuin annoin jälkiliinaa.

Ronjalle pitäisi tehdä paljon pitempi ja vanhempi jälki seuraavalla kerralla. Hirvenmetsästys alkaa pian, joten en tiedä, uskaltaako metsään mennä. Hirvikärpäset ovat myös syksyn riesa, mutta tällä kertaa löysin vain yhden  kärpäsen eilen.