Mäntsälän koirakerho järjesti kahden illan (maanantai-tiistai) MEJÄ-kurssin. Maanantaina aloitettiin tunnin luennolla, jossa käytiin läpi keskeiset käsitteet (kaato, hukka, makaus) ja MEJÄ-kokeen kulku. Sitten mentiin metsään tekemään koirille verijäljet. Aikollekin tehtiin 300 metrin jälki. Minä olin mukana tekemässä kultaiselle noutajalle jälkeä.
Aikolle näytettiin verinen sieni. Kun kouluttaja esitteli sitä Aikolle ja veti sitä perässään, Aiko ripeänä koirana ehti napata sienen suuhunsa! Aiko sai jäljestää noin 10 metrin jäljen, jonka päässä oli iltaruoka. Sen Aiko jäljesti tarkasti.
Eilen illalla mentiin ajamaan jäljet. Kouluttaja oli käynyt päivällä lisäämässä verta makauksille. Hän vei jäljen päähän sekä hirvensorkan että iltaruoan. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Aiko jäljesti. Alkumatkalla Aiko hukkasi kerran verijäljen ja lähti seuraamaan jotakin muuta jälkeä. Kun olimme lähestymässä ensimmäistä makausta, Aiko rupesi syömään heinää. Kouluttaja arveli, että se oli sijaistoimintaa, joka johtui siitä, että Aikon mielestä oli vähän liian jännää.
Ensimmäisen makauksen Aiko näytti hyvin ja jatkoi siitä itsenäisesti jäljelle. Polun ylitys tuotti vaikeuksia, koska siinä sieni oli nostettu ylös, ja toisen makauksen jälkeen jäljen löytämisessä piti auttaa. Kun pääsimme kaadolle, Aiko meni nuuskimaan hirvensorkkaa. Aikon oli vaikea päättää, söisikö ruoan vai hirvensorkan, mutta päätti sentään syödä ruokansa.
Metsässä oli paljon hyttysiä, mutta niistä huolimatta pitäisi tehdä jälkiä. Seuraavan kerran tehdään vähän lyhyempi jälki kuin 300 metriä.
Ajattelin kokeilla verijälkeä myös Ronjalle. Saa nähdä, mitä hän siitä pitää. Ronjan mielestä tavallisenkin jäljen (pk-jäljen) seuraaminen on mielettömän kivaa. PK-jäljen kilpailumielessä lopetin, kun kerran harjoituksissa huomasin, että hirvenjälki oli kiinnostavampi kuin ihmisen jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti