Juhannuksen viettoa

Menimme torstaina mökille. Aiko kävi uimassa lastenrannasta, kun sille heitettiin lelua. Ronja kävi uimassa jo heti kun päästiin veneellä laituriin.

Aattoaamuna menimme molempien koirien kanssa saaren takaosassa olevaan metsään. Ronja katosi, mutta hetken kuluttua alkoi kuulua haukkimista rannassa olevasta ryteiköstä. Ronja oli löytänyt supikoiran. Siellä ne haukkuivat toisiaan lutakossa ja yrittivät käydä toistensa kimppuun. Kahlasin ja onnistuin saamaan Ronjan kiinni kaulapannasta. Koira haisi mudalta, mutta en huomannut fyysisiä vammoja. Minulla oli housut polvia myöten märät ja kaadoin vettä saappaista.

Ronja ei päässyt sen jälkeen koko juhannuksena juoksemaan takametsään. Vein Ronjan lenkille vain omaan rantaan. Kun hän ei päässyt muuten lenkille, hän lenkkeili uimalla. Sain huudella häntä tulemaan takaisin järveltä. Mietin, mitä tekisin, jos hänellä vaikka jalka kramppaisi. Veden lämpötila oli 16 astetta ja venekin oli lukossa.

Aattoiltana klo 18 on perinteisesti lipunnosto, jonne kaikki saarelaiset kokoontuvat. Otin Aikon mukaani, mutta Ronja jätettiin mökkiin. Aiko käyttäytyi erinomaisesti. Lipunnoston jälkeen meille oli tulossa mökkinaapureita viettämään iltaa, joten olimme kattaneet pöydän jo valmiiksi. Kun tulin rannasta mökille, näin Katin ilmeestä, että jotain oli sattunut. Ronja oli syönyt suuren määrän kinkkupuusteja. No, pakastimessa oli lisää ja Ronja nukkui tyytyväisenä pöydän alla koko illan.

Aiko ei pysy pihassa. Aina kun silmä välttää, hän karkaa. Useimmiten Aiko löytyy rannasta laiturilta miettimässä menisikö uimaan vaiko eikö menisi tai lastenrannasta seisomassa mahaa myöten vedessä. Onneksi Ronja osaa etsiä Aikon. Tänä aamuna Ronja oli tuonut Aikon mökin takaa polulta. Kun olimme lähdössä pois mökiltä, Aiko karkasi taas. Kun Ronjaa pyydettiin etsimään Aiko, hän kuunteli hetken ja juoksi rantaan: siellähän se Aiko oli, ja Ronja sai palkata itsensä uimisella.