Uudenvuoden raketit ovat paukkuneet siitä lähtien kun niitä ruvettiin myymään. Eilen uudenvuoden aattona kävin heti aamulla koirien kanssa kunnon lenkillä pellolla. Ronjan suurin nautinto on juosta villinä ja vapaana. Nähtiin matkalla nainen kahden koiransa kanssa. He olivat lähdössä Helsinkiin ilotulitusta pakoon taloon, joka on lentomelualueella ja siksi hyvin eristetty. Heidän suomenlapinkoiransa tärisee pelosta rakettien paukkeessa.
Yleensä minulla on keittiössä vain kokkikoikkeri, mutta eilen minulla oli myös kokkibelgi. Ronja pysytteli lähelläni: makasi nojatuolini takana ja pöydän alla. Hän söi ruokansa joululahjastaan Jokeri-pokeriboxista, joten ihan hermona se ei kuitenkaan ollut. Aiko ihmetteli vähän, mikä Ronjalla oli, sillä Aiko ei lotkauttanut korvaansakaan rakettien takia. Kun olin takakuitistilla saunan jälkeen, Aiko nosti päätään maasta vain kun vinkuva raketti ammutttiin läheltä. Ihana juttu, että Aiko ei ole paukkuarka!
Tänään käytiin metsässä. Otettiin kuva, ennen kuin päästettiin koirat vapaaksi. Vitsailtiin, että voidaan laittaa sitten karkurit palstalle kuva koirista, jos ne karkaavat. Ronjalle on turha laittaa heijastinliiviä. Yksi jäi jo pellolle. Kuvissa Ronjan kaulassa on siitä muistoksi jäänyt heijastinpanta. No, onneksi emme kadottaneet koiria hämärtyvään metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti